Suomenhevosen omistaminen on ollut paljon isompi juttu, kuin mitä olin osannut ajatella. Juttu on nimittäin niin, että suomenhevosen omistaja saa olla hevosestaan ylpeä ja kaikki muut suomenhevosen omistajat ymmärtävät ihailla hänen hevostaan. Koskaan en ole kokenut puoliveristen hevosten omistajien keskuudessa samanlaista voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Suomenhevonen on niitä omistavien keskuudessa hyvän lähettiläs, jonka kansalliset positiiviset piirteet laskeutuvat kaikkien suomenhevosia omistavien hyväksi. Suomenhevonen on sillä tapaa pyhä, että siinä on aina joku ominaisuus, mikä tekee siitä erityisen omalla yksilöllisellä tavallaan. Näpsäkkä puskaratsusi on täydellinen muidenkin mielestä, sillä se on suomenhevonen, jonka esi-isät selvisivät sodasta ja joku aina tuntee sen isän tai tädin tai jonkun muun sukulaisen. Ja jos onistut ostamaan tai kasvattamaan itsellesi suokin, joka juoksee sinulle rahaa, kaikki tietävät, että sinulla on aarre. He toivovat itselleen samanlaista, mutta eivät sinulta hevosta pois. Ja jos suokissasi on ratsuna laatua ja näköä, sekään ei ole keltään pois vaan koko rodulle ja kaikille rotua omistaville sulka hattuun.
Minusta tuntuu, että suomenhevonen tekee omistajastaan paremman ihmisen. Perustan väitteeni Facebookin Suomenhevonen - paras hevonen -sivustoon. En ole törmännyt siellä yhteenkään negatiiviseen kommenttiin. Sen sijaan joka päivä sivulle postataan uusia kuvia hevosista, joita hoidetaan rakkaudella ja jotka ovat omistajilleen tärkeitä. Siellä saa jokainen röyhistää rintaa ja olla häpeilemttä ylpeä hevosestaan. Kaikki muutkin tietävät, että se on viisas ja älykäs. Tai ainakin persoonallinen ja omapäinen. Siis niinku viisas kuitenkin.
Siellä kenenkään mielestä kenenkään toisen hevonen ei ole vaan tommonen. Sehän on sentään suomenhevonen. Ja sen mukana tuleva hyvä tuntuu vaikuttavan myös siihen, miten ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa.
P.S. Kun joskus ensimmäisiä kertoja kuulin puhuttavan Suokki-ihmisistä, luulin sen olevan halventavasti sanottu. Miten väärässä olinkaan!
Suomenhevonen on niitä omistavien keskuudessa hyvän lähettiläs, jonka kansalliset positiiviset piirteet laskeutuvat kaikkien suomenhevosia omistavien hyväksi. Suomenhevonen on sillä tapaa pyhä, että siinä on aina joku ominaisuus, mikä tekee siitä erityisen omalla yksilöllisellä tavallaan. Näpsäkkä puskaratsusi on täydellinen muidenkin mielestä, sillä se on suomenhevonen, jonka esi-isät selvisivät sodasta ja joku aina tuntee sen isän tai tädin tai jonkun muun sukulaisen. Ja jos onistut ostamaan tai kasvattamaan itsellesi suokin, joka juoksee sinulle rahaa, kaikki tietävät, että sinulla on aarre. He toivovat itselleen samanlaista, mutta eivät sinulta hevosta pois. Ja jos suokissasi on ratsuna laatua ja näköä, sekään ei ole keltään pois vaan koko rodulle ja kaikille rotua omistaville sulka hattuun.
Minusta tuntuu, että suomenhevonen tekee omistajastaan paremman ihmisen. Perustan väitteeni Facebookin Suomenhevonen - paras hevonen -sivustoon. En ole törmännyt siellä yhteenkään negatiiviseen kommenttiin. Sen sijaan joka päivä sivulle postataan uusia kuvia hevosista, joita hoidetaan rakkaudella ja jotka ovat omistajilleen tärkeitä. Siellä saa jokainen röyhistää rintaa ja olla häpeilemttä ylpeä hevosestaan. Kaikki muutkin tietävät, että se on viisas ja älykäs. Tai ainakin persoonallinen ja omapäinen. Siis niinku viisas kuitenkin.
Siellä kenenkään mielestä kenenkään toisen hevonen ei ole vaan tommonen. Sehän on sentään suomenhevonen. Ja sen mukana tuleva hyvä tuntuu vaikuttavan myös siihen, miten ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa.
 |
| Suomenhevosen kanssa katsotaan samaan suuntaan. (kuva: Erica Lilja) |
 |
| Eikä suomenhevonen häiriinnyt säästä, vaan katsoo taas samaan suuntaan. (kuva: Erica Lilja) |
P.S. Kun joskus ensimmäisiä kertoja kuulin puhuttavan Suokki-ihmisistä, luulin sen olevan halventavasti sanottu. Miten väärässä olinkaan!