Markettimutsi

Tallimatkani varrella on jo pitkään ollut saksalaislähtöinen päivittäistavarakauppa, jossa vieraileminen on aina ilo. Ostan sieltä vissyä ja pillimehuja tallille ja hoidaan paluumatkalla koko perheen ruokaostokset. Useimmiten siellä tulee olo, kuin olisi ulkomailla ihan vieraassa kaupassa. Hyllyjen välistä löytää kaikenlaista jännittävää ja valikoima vaihtuu koko ajan. Voit ostaa ompelutarvikkeita ja suomalaisia DVD-klassikoita. Yhtäkkiä olet löytänyt itsellesi pyöräilykypärän, työpaikalle konttoritarvikkeita ja lapsille joululahjat.

Tuo kauppa on sellaisessa sopivassa mutkassa, että melkein joka kerta siellä näkyy muitakin heimosiskoja tallivaatteissaan. Ihan joka kauppaan ei paskanhajuisena kehtaisi mennä, mutta täällä se ei tunnu haittaavan eikä sitä aina ole edes itse se kaupan pahanhajuisin asiakas. Maitoa, munia ja leipää. Rahkaa ja vihanneksia. Ja mikä kätevintä: ei tarvitse punnita mitään. Nopeasti suklaapatukan kanssa kotiin.

Jo pari vuotta sitten astuin vielä askeleen pidemmälle. Aloin ostaa kyseisestä kaupasta vaatteita myös itselleni. Kaupassa ei ole sovituskoppia eikä tallilta tullessa kehtaisi vaatekauppaan mennäkään, joten siitä vain perinteisellä torikauppametodilla pöksyä ja puseroa ostoskoriin. Ehkä mahtuu, ehkä ei. Kun pukeutuu aina muutenkin mustaan, ei kukaan tunnista vaatteen alkuperää, jos nyt sellaisesta edes jaksaisi välittää. Yöasuvalikoimalla ei ehkä saada sutinaa makuuhuoneeseen, mutta ylijäävällä rahalla voi ostaa pollelle porkkanoita.

Sitä olen kuitenkin monta kertaa miettinyt, että milloinkohan tämä kampanjoistaan tuttu myymälä ottaisi teemakseen hevoset? Puutarhanhoidosta ja koirista kiinnostuneita se palvelee jatkuvasti. Minä ostaisin mielelläni sikahalpaa hevoskamaa samalla reissulla, kun vaatetan itseni ehkä-sopivilla toppahousuilla. Niin tekisi moni muukin. Saksa on sitä paitsi hevosmaa. Voisivat osoittaa, ettei Rädyn Sepon kommentti pidä paikkaansa.

No, ehkä huomenna. Lähde: Wikisitaatit