Apostolinkyydillä taivaaseen

Pieniä esteitä.

En väitä, etteikö ennakointi olisi tärkeää, mutta enemmän luulen, että jotain on tapahtunut ajatukselle siitä, mikä on raskasta ja mikä kevyttä liikuntaa. Minäkin olen laittanut yöpinteliä ja tallisuojaa, seissyt letkunvarressa tuntitolkulla, hieronut kintereitä, pakastanut jääsuojia omassa pakastimessa, ihan siinä jauhelihojen alapuolella. Olen hieronut linimenttiä ja lotrannut kylmäsaven kanssa. Miksikö? Koska luulin, että tunnin kouluratsastusvalmennus on tervejalkaiselle hevoselle raskasta ja estevalmennus onkin superraskasta. Kenttävalmennuksen jälkeen hevosen olisi kai pitänyt olla käytännössä jalaton. Jotainhan päässämme on mennyt vialle, jos alamme ajatella, että laukkaaminen on hevoselle niin epänormaalia, että se vaatii tuntien kylmäykset ja linimentit.

Ikivanhat lämpöpintelit 90-luvulta. Silloin niitä käytettiin kisojen jälkeen

Olen katsonut vierestä ratsastuskouluhevosia, jotka tekevät työtä 1-4 tuntia päivässä terveillä jaloilla. Ne liikkuvat määrällisesti paljon, mutta kevyesti. Vertymiselle annetaan aikaa, samoin palautumiselle. Tämä pitää ne hyvässä kunnossa monella tapaa. Tököteistä ja muista konsteistatuskin  oli mitään muuta harmia kuin ajan- ja rahanmenoa, kävelyttäminen lienee ollut kaiken avainsana. Eri asia on sitten se, että kyllähän moni nauttii ylenpalttisesta hoitamisesta. Hevosen hoitaminen on usein aika kivaa. Työksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun hevonen ihan oikeasti sairastuu eikä sitä voi käyttää. Sitä me tietysti yritämme ehkäistä.

Nykyisin huomaan ajattelevani, että mieluummin tunti lisää kävelyä treenin perään terveelle hevoselle kuin tunti kylmän vesiletkun varressa seisomista. On selvää, että välillä kylmäämistäkin tarvitaan. Mutta seuraavana päivänä tarvitaan kävelyä sitäkin varmemmin. Mikään ei vie liikuttamisen tarvetta pois.

Lisäsin myös 15 minuuttia kävelyä omankin juoksulenkkini perään. Alkoi jumit hellittää ja penikkatuskat vähentyä. Niitä ei saanut linimentillä pois, ainoastaan rauhallisemmalla liikunnalla.