"Kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä luettu tieto ain päässä", lohdutti professori Raija Sollamo minua, kun kävimme läpi graduni raakaversiota. Muististani ei löytynyt kreikan käännökseeni liittyvää oikeaa termiä. Vähän hävetti. Olisi ollut helpompaa mokata paperilla kuin kasvotusten. Nyt 10 vuotta gradun palautuksen jälkeen olen autuaasti unohtanut ihan kaiken. Ihminen unohtaa sen, mitä ei tee.
Ratsastuksesta kuulee monen sanovan, että se on kuin polkupyörällä ajoa; kerran opittuaan sitä ei unohda koskaan. Hienosäätö sen sijaan on jotain, mikä unohtuu. Vai vieläkö sinä ajelet polkupyörällä alamäkeä X-asennossa satulan päällä istuen?
Saksalainen psykologi Hermann Ebbinghaus (1850-1909) on muistitutkimuksen pioneereja. Useat hänen löydöksistään ovat yleisesti tunnustettuja vielä tänäkin päivänä. Yksi niistä on "forgetting curve". Termiä ei ymmärtääkseni ole käännetty vakiintuneeksi suomeksi, mutta kyseessä on eräänlainen unohtamisen aikaikkuna. Ebbinghaus havaitsi, että unohtaminen alkaa välittömästi oppimistilanteen jälkeen, jos opittua asiaa ei aktiivisesti ylläpidetä. Opittu asia on parhaiten hallussa 20 minuuttia oppimistapahtuman jälkeen, minkä jälkeen muistijälki heikkenee eksponentiaalisesti. Seitsemässä päivässä muistijälki on jo tyystin kadonnut.
Vaikka Ebbinghausin tutkimuksessa oli kyse merkityksettömien sanalistojen opettelusta, sitä voi hyvin hyödyntää myös ratsastuksessa. Tuntuuko joskus, että kaikki menee ratsastustunnilla hyvin, opettaja opettaa sinulle asian ja lopputunti on yhtä nousukiitoa? Viikon päästä aloitatte kuitenkin taas alusta. Homma junnaa paikallaan ja sinua turhauttaa. Silloin kannattaa miettiä Ebbinghausin teoriaa ja pohtia, mitä tuli tehtyä hevosen kanssa ratsastustuntia seuraavana päivänä ja muina päivinä ennen seuraavaa ratsastustuntia.
15 minuuttia päivässä on oppimisen kannalta parempi kuin tunti kerran viikossa. Oman hevosen kanssa siihen on mahdollisuus.
Näillä linkeillä pääset googlettelun alkuun.
http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=kogni-005-6
https://en.wikipedia.org/wiki/Hermann_Ebbinghaus
http://www.peda.net/en/magazine/jarvenpaa/lukio/psykologia?m=content&s_id=discussion&d_v=new&t_id=5&p_id=5
Ratsastuksesta kuulee monen sanovan, että se on kuin polkupyörällä ajoa; kerran opittuaan sitä ei unohda koskaan. Hienosäätö sen sijaan on jotain, mikä unohtuu. Vai vieläkö sinä ajelet polkupyörällä alamäkeä X-asennossa satulan päällä istuen?
Saksalainen psykologi Hermann Ebbinghaus (1850-1909) on muistitutkimuksen pioneereja. Useat hänen löydöksistään ovat yleisesti tunnustettuja vielä tänäkin päivänä. Yksi niistä on "forgetting curve". Termiä ei ymmärtääkseni ole käännetty vakiintuneeksi suomeksi, mutta kyseessä on eräänlainen unohtamisen aikaikkuna. Ebbinghaus havaitsi, että unohtaminen alkaa välittömästi oppimistilanteen jälkeen, jos opittua asiaa ei aktiivisesti ylläpidetä. Opittu asia on parhaiten hallussa 20 minuuttia oppimistapahtuman jälkeen, minkä jälkeen muistijälki heikkenee eksponentiaalisesti. Seitsemässä päivässä muistijälki on jo tyystin kadonnut.
Vaikka Ebbinghausin tutkimuksessa oli kyse merkityksettömien sanalistojen opettelusta, sitä voi hyvin hyödyntää myös ratsastuksessa. Tuntuuko joskus, että kaikki menee ratsastustunnilla hyvin, opettaja opettaa sinulle asian ja lopputunti on yhtä nousukiitoa? Viikon päästä aloitatte kuitenkin taas alusta. Homma junnaa paikallaan ja sinua turhauttaa. Silloin kannattaa miettiä Ebbinghausin teoriaa ja pohtia, mitä tuli tehtyä hevosen kanssa ratsastustuntia seuraavana päivänä ja muina päivinä ennen seuraavaa ratsastustuntia.
15 minuuttia päivässä on oppimisen kannalta parempi kuin tunti kerran viikossa. Oman hevosen kanssa siihen on mahdollisuus.
 |
| Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Hermann_Ebbinghaus |
Näillä linkeillä pääset googlettelun alkuun.
http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=psyk&page=kogni-005-6
https://en.wikipedia.org/wiki/Hermann_Ebbinghaus
http://www.peda.net/en/magazine/jarvenpaa/lukio/psykologia?m=content&s_id=discussion&d_v=new&t_id=5&p_id=5