Asiakas soitti eräänä lauantaiaamuna hevostarvikeliikkeeseen tullakseen sovittamaan ratsastusvarusteita. Liike oli varsinaisesti suljettu kesälauantaisin, koska asiakasvirrat olivat hiljentyneet. Liikkeen omistaja oli kuitenkin valmis palvelemaan asiakkaita erillisestä pyynnöstä oikeastaan milloin tahansa. Jokainen maksava asiakas olisi kotiinpäin.
Asiakas sovitti, sovitti ja sovitti. Hevostarvikeliikkeen omistaja kantoi eteen uutta kenkää, housua ja paitaa. Asiakas tuntui tietävän tarkasti, mitä etsi ja mihin hintaan. Liikkeen omistaja oli hyvä myyjä: hän hymyili urheasti, vaikka alkoikin pelätä, ettei kauppoja tulisi. Lopulta asiakas sanoikin, että jää miettimään; kyseiset varusteet kun olivat ulkomaisessa nettikaupassa monta kymmentä euroa edullisempia. Omistaja huokasi mielessään, mutta hymyili edelleen. Asiakas kiitti ja poistui. Ovi sulkeutui ja omistaja taitteli vaatteet takaisin hyllyyn ja veti kenkien vetoketjut kiinni. Hitaasti kuin filmi olisi hidastettu.
Aina sama juttu. Liikkeen omistaja tunsi itsensä jälleen kerran hyväksikäytetyksi. Sovituskopiksi kelvataan, mutta sen muutaman kympin säästön takia hänen työpanoksensa ja investointinsa ovat ihmisille täysin nollan arvoisia.
Unelma hyvää asiakaspalvelua tarjoavasta liikkeestä ei tuntunut enää kantavan. "Pitäkää nettikauppanne", omistaja nieleskeli ja selasi taas vaihteeksi mollin sivuja. Ehkä olisi syytä laittaa pillit pussiin ja lopettaa puhdas hyväntekeväisyys. Alkaa tehdä jotain, mikä kannattaisi ja toisi myös leivän pöytään.
Sähköpostiin oli taas tullut bloggaajan yhteistyöpyyntö. "Tämäkin vielä", omistaja huokasi. "Sinäkin olet tietysti avoin kaikelle yhteistyölle ja ehdotuksille. Mutta minunko pitäisi tässä keksiä konsti, miten sinä mainostaisit minua ja sitten minä vielä maksaisin sinulle omasta ideastani? Kunpa keksisitkin ratkaisun avata asiakashanat, mutta sinä pyydät vain ilmaisia tavaroita!"
Omistaja kiitti yhteistyötarjouksesta, joka ei ollut ajankohtainen, sulki koneensa ja valmistautui lähtemään kotiin. Kotimatkalla joku soitti taas tullakseen sovittamaan housuja. Hetken liikkeen omistaja mietti, sanoisiko, ettei sovi, mutta käänsi auton ja ajoi liikkeelle takaisin.
Voisihan se olla, että juuri tästä tulisi kaupat.
******************
Haastan jokaisen tämän tarinan lukeneen sitoutumaan siihen, että ostaa jatkossakin kaikki varusteensa sieltä, missä niitä käy sovittamassa. Se on oikein ja reilua sitä liikettä kohtaan, joka tarjoaa asiakaspalvelun sekä mahdollisuuden tutustua tuotteeseen ilman rahallista sitoumusta. Arvostetaan saamaamme palvelua!