Yhdellä naapurilla on avoauto ja toinen ajaa moottoripyörällä. Yhden eksällä oli joskus hevonen. Minun mieheni lähtee aamuisin töihin bussilla.
Tämä on useimmista ihmisistä täysin kestämätön yhtälö: miten miehesi voi kulkea bussilla. Siis MIES, tuo sukupuolista ylväämpi ja luomakunnan kruunu. Muistan kun serkkuni aikoinaan lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja hänen miehensä jäi pienten lasten kanssa elämään arkiviikkoja kotiin. Kaikki kauhistelivat, miten äiti tuolla tavalla voi lähteä ja miten mies siellä pärjää. Serkkuni vastasi, että onhan mies niiden isä. "Ei se mikään lastenhoitaja ole".
Tähän mennessä tietääkseni kukaan ei ole kysellyt mieheltäni säälivästi, kuinka kova ikävä lapsilla mahtoi häntä olla työmatkan aikana. Minun muutaman päivän poissaoloni saa useimmat ihmiset vielä näin vuonna 2017 ajattelemaan, että olen lähestulkoon hylännyt lapseni. Hevosharrastus kuuluu samaan hylkäämisajatukseen. Siihen yhtyi aikoinaan myös päiväkodintäti, joka joka kerta lapsia hakiessani voivotteli, miten kova ikävä näillä onkaan ollut etenkin, jos ilmestyin pihaan tallivaatteissa. Lisäksi on suorastaan loukkaavaa, miten kädettöminä sukupolveni miehiä pitävät ihan myös saman sukupolven naiset. "Isäkin voi osallistua" on loukkaavasti sanottu. Meille lapset ovat yhteisiä. Rakkaita ja yhteisiä. Ei yhtään enemmän minun kuin miehenikään.
Mutta se hevonen. Se mahtaa kuitenkin viedä sekä mieheni rahat että pilata hänen välttämättömän geneettisen haaveensa kalliista autosta. Ja ihan mies joutuu lapsiaankin hoitamaan, jauhelihaa paistamaan ja kulkemaan bussilla. Miesparka. Siellä bussissa joutuu rahvaan keskellä istuu, kun rouva kaasuttaa perheen Toyotalla kehää pitkin itä-Helsinkiin. Herra varjele, mies, jätä jo tuollainen kelvoton ämmä, joka jättää miehen tekemään naisten töitä Herran Vuonna 2017. Mitä sellaista voit häneltä muka saada, mitä muilta et?
Kumppanuus, parisuhde ja onnellisuus eivät riitä! Mies, sinä tarvitset urheiluauton ja sikarin!
Tämä on useimmista ihmisistä täysin kestämätön yhtälö: miten miehesi voi kulkea bussilla. Siis MIES, tuo sukupuolista ylväämpi ja luomakunnan kruunu. Muistan kun serkkuni aikoinaan lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja hänen miehensä jäi pienten lasten kanssa elämään arkiviikkoja kotiin. Kaikki kauhistelivat, miten äiti tuolla tavalla voi lähteä ja miten mies siellä pärjää. Serkkuni vastasi, että onhan mies niiden isä. "Ei se mikään lastenhoitaja ole".
Tähän mennessä tietääkseni kukaan ei ole kysellyt mieheltäni säälivästi, kuinka kova ikävä lapsilla mahtoi häntä olla työmatkan aikana. Minun muutaman päivän poissaoloni saa useimmat ihmiset vielä näin vuonna 2017 ajattelemaan, että olen lähestulkoon hylännyt lapseni. Hevosharrastus kuuluu samaan hylkäämisajatukseen. Siihen yhtyi aikoinaan myös päiväkodintäti, joka joka kerta lapsia hakiessani voivotteli, miten kova ikävä näillä onkaan ollut etenkin, jos ilmestyin pihaan tallivaatteissa. Lisäksi on suorastaan loukkaavaa, miten kädettöminä sukupolveni miehiä pitävät ihan myös saman sukupolven naiset. "Isäkin voi osallistua" on loukkaavasti sanottu. Meille lapset ovat yhteisiä. Rakkaita ja yhteisiä. Ei yhtään enemmän minun kuin miehenikään.
Mutta se hevonen. Se mahtaa kuitenkin viedä sekä mieheni rahat että pilata hänen välttämättömän geneettisen haaveensa kalliista autosta. Ja ihan mies joutuu lapsiaankin hoitamaan, jauhelihaa paistamaan ja kulkemaan bussilla. Miesparka. Siellä bussissa joutuu rahvaan keskellä istuu, kun rouva kaasuttaa perheen Toyotalla kehää pitkin itä-Helsinkiin. Herra varjele, mies, jätä jo tuollainen kelvoton ämmä, joka jättää miehen tekemään naisten töitä Herran Vuonna 2017. Mitä sellaista voit häneltä muka saada, mitä muilta et?
Kumppanuus, parisuhde ja onnellisuus eivät riitä! Mies, sinä tarvitset urheiluauton ja sikarin!
 |
| Ei ole voinut olla miehellä kivaa Badmintonissa. Kärsi varmasti. |