Sataa ja sumuttaa. Kello on vähän yli aamusyötön ja olen tallin pihassa. Vaihdan piilolinssejä päähäni autossa, koska siinä on paras valo. Meikkipussi jää odottamaan pelkääjän paikalle sitä, että olen ratsastanut ja käynyt suihkussa ja olen valmis menemään töihin.
On jännä, miten paljon toinen auto helpottaa elämää. Olimme pitkään sitä mieltä, että yhdellä pärjää, se on vain asennekysymys. Nyt kuitenkin tajuaa, miten paljon elämä on helpottunut, kun pääsee kulkemaan ilman jatkuvaa aikatauluttamista siitä, kumpi vie lapset, kumpi hakee ja kuka heittää ja kenet. Auto lisää autonomiaa. Toisaalta se on vähän kuin maneesi: ilmankin pärjää, mutta on se mukavampi käyttää sadetakkia matkalla maneesiin kuin ratsastaessaan. Mukavuudenhalua ja helppoutta parjataan ihan liikaa.
Hevonen on yltä päältä purussa, mutta hyvähän tuo, että makaa pitkällään. Se on selvästi aamuhevosia, sillä siitä on mukava päästä töihin ani varhain. Kaikista hankalin aika on iltapäiväsyötön jälkeen. Kai sekin ajattelee, ettei ruuhka-aikaan kannata tunkea minnekään. Aika harvoin me olemmekaan liikkeellä välillä 17-20. Se on se aika, jolloin lapsettomat ratsasastavat, kun voivat tulla suoraan töistä. Jos minä tulisin silloin, en näkisi lapsiani hereillä ollenkaan.
Totean jälleen, että softshell-takki on idiootein keksintö ratsastusvaatteeksi ja jätän takin talliin. Ohuessa sumusateessa fleece pelittää ihan hyvin. Sadetakissa tulisi hiki. Maneesissa vasta tulisikin hiki, joten antaa olla, kastutaan sitten. Päde on samaa mieltä. Maneesin nurkalla se silti päättää haluta tutkia sen nurkan, missä se on nähnyt mörköjä viime aikoina. Se on jännä hevonen. Uteliaisuus voittaa pelon aina lopulta.
Kun olen vienyt hevosen tarhaan, menen itse suihkuun. Mietin, että menipä aamu mukavasti. Olen märkä ja hikinen, mutta tunnen valtavaa iloa siitä, että pääsen suihkuun. Märät ja hiostuneet vaatteet myttyyn lattialle. Nostaisin ne siitä autoon kuivumaan. Lämmin suihku. Shampoon tuoksu sekoittuneena aamutallin ja satulasaippuan aromeihin antaa taas vähän erilaisen kokemuksen hajuaistille. Tästä tulee hyvä päivä.
Olo on ihana, kunnes huomaan, että minulla ei ole mukanani vaihtoalushousuja.
On jännä, miten paljon toinen auto helpottaa elämää. Olimme pitkään sitä mieltä, että yhdellä pärjää, se on vain asennekysymys. Nyt kuitenkin tajuaa, miten paljon elämä on helpottunut, kun pääsee kulkemaan ilman jatkuvaa aikatauluttamista siitä, kumpi vie lapset, kumpi hakee ja kuka heittää ja kenet. Auto lisää autonomiaa. Toisaalta se on vähän kuin maneesi: ilmankin pärjää, mutta on se mukavampi käyttää sadetakkia matkalla maneesiin kuin ratsastaessaan. Mukavuudenhalua ja helppoutta parjataan ihan liikaa.
Hevonen on yltä päältä purussa, mutta hyvähän tuo, että makaa pitkällään. Se on selvästi aamuhevosia, sillä siitä on mukava päästä töihin ani varhain. Kaikista hankalin aika on iltapäiväsyötön jälkeen. Kai sekin ajattelee, ettei ruuhka-aikaan kannata tunkea minnekään. Aika harvoin me olemmekaan liikkeellä välillä 17-20. Se on se aika, jolloin lapsettomat ratsasastavat, kun voivat tulla suoraan töistä. Jos minä tulisin silloin, en näkisi lapsiani hereillä ollenkaan.
Totean jälleen, että softshell-takki on idiootein keksintö ratsastusvaatteeksi ja jätän takin talliin. Ohuessa sumusateessa fleece pelittää ihan hyvin. Sadetakissa tulisi hiki. Maneesissa vasta tulisikin hiki, joten antaa olla, kastutaan sitten. Päde on samaa mieltä. Maneesin nurkalla se silti päättää haluta tutkia sen nurkan, missä se on nähnyt mörköjä viime aikoina. Se on jännä hevonen. Uteliaisuus voittaa pelon aina lopulta.
Kun olen vienyt hevosen tarhaan, menen itse suihkuun. Mietin, että menipä aamu mukavasti. Olen märkä ja hikinen, mutta tunnen valtavaa iloa siitä, että pääsen suihkuun. Märät ja hiostuneet vaatteet myttyyn lattialle. Nostaisin ne siitä autoon kuivumaan. Lämmin suihku. Shampoon tuoksu sekoittuneena aamutallin ja satulasaippuan aromeihin antaa taas vähän erilaisen kokemuksen hajuaistille. Tästä tulee hyvä päivä.
Olo on ihana, kunnes huomaan, että minulla ei ole mukanani vaihtoalushousuja.