Kuumat HIHS-vinkit - faktoja muistettavaksi

Somelinkit pursuavat nyt HIHS- haastatteluja ja muita lehtiartikkeleita suomalaisen ratsastusurheilun ykköstapahtumasta. Olin jäähallilla useampana päivänä nauttimassa ratsastuksesta että tunnelmasta enkä suinkaan istunut katsomossa koko aikaa. HIHSiin kuuluu hyvin olennaisesti se, että voi nähdä vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin. Tämä on siinä mielessä ollut minulle monena vuonna helppoa, että minulla on ollut all-event -lippu. Usein ne, jotka tulevat vain yhteen näytökseen, ihmettelevät, miksi jotkut eivät istu katsomassa ratsastusta. No, koska hallilla on niin paljon muutakin: voit koeajaa autoa, shoppailla koruja, tutustua tallirakentamiseen, kuivikkeisiin, ratsastuslomiin ja tietenkin varusteisiin. Voit myös katsoa väliaikaohjelmaa, jos et halua sukeltaa varsinaisten näytösten käytävä- ja exporuuhkiin.

HIHS on elämys. Se on samanaikaisesti kotoisa ja kuitenkin suuren maailman tapahtuma. Aina välillä huomaan, että ihmiset marmattavat asioista, jotka ovat jotenkin yhtä olemassaolevia faktoja kuin se, että lumi pääsee yllättämään autoilijat joka vuosi. Listasin tähän asioita, jotka olen päättänyt itse hyväksyä.

1. Suljettu tila on aina kallis tila

Helsinki on kalliimpi kaupunki kuin monet muut. Menet sitten oopperaan, jäähalliin tai stadikalle, siellä on sen markkinat, joka ravintolatoimintaa pyörittää, ja kyseinen yritys on yleensä maksanut sievoisen summan tästä yksinoikeudesta. Se näkyy hinnoissa, sillä kun tila on suljettu, sieltä ostetaan sitä, mitä siellä on tarjolla. Budjettikävijä voi piilottaa eväänsä laukkuun tai käydä syömässä jäähallin ulkopuolella. Alkoholia ei ole pakko juoda.
Hotelliyöpyjä voi tankata itsensä ähkyyn hotelliaamiaisella. Helsingissä rahaa säästyy, kun käyttää julkisia tai kävelee. Jäähallilta Scandicille on ihan lyhyt matka eikä Mannerheimintie ole vaarallinen paikka kävellä yölläkään.

Lippuhinnoista on oikeastaan turha sanoa mitään. Ehkä me olemme turhan tottuneita siihen, että hevosia saa katsella ilmaiseksi, että haluaisimme tuon ilmaisuuden ulottuvan myös tapahtumiin, joiden järjestäminen maksaa.

Verrattuna ensimmäisen jäähalli-HIHSin legendaariseen nakkimukitarjontaan, brunssi oli aivan taivaallinen. VIP-tilojen tarjonta oli kuulemma edellisvuotta kehnompi, mutta siitäpä en tiedä kuin kuulopuheita. En ole VIP.

Minä rakastan Caecar-salaattia, graavilohta ja pikku lihapullia. Voin ihan hyvin maksaa brunssista 31.50€. Maistui

 

2. Expo on esittelyhuone ennemmin kuin tarjoushalli

Koska expotilat ovat vuokriltaan kalliita, "vanhoja kunnon HIHS-tarjouksia" ei juurikaan näy. Sen sijaan moni esittelee uutuustuotteita tai myy pois hajakokoja. Tämän vuoden juttu oli mittatilaussaappaat, joita oli kaikissa maailman väreissä ja malleissa.
Väentungoksesta on ihan turha valittaa. Jos tapahtuma on Suomen ykköstapahtuma, sinne haluaa minun lisäkseni tulla muutkin, ja silloin_siellä_on_ihmisiä. Amateur Tour -päivinä on väljempää shoppailla.

3. Lähempänä jäätä on usein kylmä

Minkäs teet, mutta kun hevostapahtuma järjestetään jäähallissa, katsomossa on sitä kylmempi, mitä lähempänä jäätä istut. Kannattaa pukeutua niin kuin jäähallille nyt pukeudutaan.

Saimme mieheni ansiosta liput ringside tableen lasten matinean ajaksi. Lapset olisivat mieluummin meneet katsomoon, koska sieltä olisi nähnyt paremmin ja paikkojakin oli tyhjinä! Poliisihevoset eivät päässeet tänä vuonna paikalle Tampereen mielenosoituksen takia, ja niiden esiintyminen oli peruuntunut viime hetkellä. Kyllä lapsia harmitti! Kiitos, natsit.

 

4. Amatöörit eivät ole ammattilaisia

Minusta on mukava katsoa amatöörien ratsastusta ja varsinkin poniratsastus on ihan kipeää touhua. Ammattilaiset ovat niin siistejä ja kliinisiä ja esteet jumalattoman korkeita, että siinä touhussa ihailee sitten ihan muita juttuja. Hienoa, että amatöörienkin on mahdollista ratsastaa ammattilaisolosuhteissa.

5. Tämä järjestetään vain kerran vuodessa

Olen ollut siinä onnellisessä tilanteessa, että olen päässyt HIHSiin teidän lukijoiden ansioista useampana vuotena. Tänä vuonna katsoin sunnuntain worldcupin kotona. Täytyy sanoa, että on tavallaan sääli, että kun kerrankin Suomessa tapahtuu jotaint ällaista, pitää valita huipputapahtuman liveseuraamisen ja ihan mielettömän asiantuntevan liveselostuksen välillä. Olisi ihanaa saada molemmat. Paikan päällä katsomossa tapahtuvaa live-selostusta en sen sijaan kestä tippaakaan. Minun mielestäni hevoskilpailujen katsomossa olisi syytä istua kuin kirkossa.