Tuntuu ihan hurjalta odottaa. Onhan kavioliiton solmimisesta kuitenkin jo puolitoista vuotta ja koko ajan olen tätä toivonut. En oikeastaan edes arvannut, miten trailerikuume voikaan iskeä päälle, ennen kuin se todella iskee. Ei tällaista tunnetta ollut aikaisemmassa kavioliitossani. Niin, on tässä tullut sellainenkin koettua, mutta silloin kaikki oli niin erilaista.
Aiemmin ajattelin, että voin ihan hyvin lainata tai vuokrata muiden trailereita. Ajattelin, että maailma on trailereita täynnä, miksi minun pitäisi oma hankkia. Siitä olisi kustannuksia ja kaikenlaisia huoltokuluja, vakuutuksia ja muuta. Joutuisin lohkaisemaan sen ylläpitoon jonkunlaisen summan kuukausituloistani. Lopulta tunne voitti järjen. On aika. Kello käy ja ensi vuoden kisakausi lähestyy. Haluan olla vapaa kulkemaan ja tekemään oman mieleni mukaan. Haluan luoda omat aikatauluni, siivota omia nurkkiani. Odotusaika sinällään on valtavan raastavaa. Huomaan miettiväni kaikenlaisia lisävarusteita, kuten siirreltäviä satulakaappeja ja trailerikameroita. Molemmat olisivat ihania, joskus pitää miettiä, ovatko nyt oikeasti tarpeellisia. Ainakaan tähän hätään. Trailerissani tulee olemaan iso etuikkuna, josta ainakin teoriassa näkee taustaikkunan kautta hevostilaan.
Harkitsematta ei asioita voi tietenkään tehdä. Minulle ei oikeastaan mikään muu ollut tärkeää kuin se, että traileri on priimakunnossa. Nyt ei tietenkään pidä käsittää väärin. En tarkoita, etteivätkö pikkuvikaisetkin trailerit voisi olla rakkaita. Jos minulla olisi jo traileri, en varmaankaan välittäisi, jos siinä jotain pieniä kolhuja olisi. Miksi riskit maailmassa vain lisääntyvät iän myötä? Ehkä se myös vähän helpottaa, ettei ole enää nuori, koska nyt on varaa ajatella turvallisuutta. Viisi vuotta sitten minulla oli vielä opintolainan takaisinmaksun kaltaisia ylimääräisiä kuukausikuluja. Nyt on taloudellisesti helpompi tilanne. Nuorena rahaa tulee ajateltua ihan toisella tavalla, koska sitä ei ole. Sitä elää vain päivän kerrallaan ja ajattelee, että näinkin pärjää.
Minulla on nyt odotusaikaa jäljellä vielä yli 20 viikkoa. Joku voi ihmetellä, miten näin pitkään, mutta se on valinta, joka perustuu käsirahan säästämiseen. Eikä tässä talvikaudella nyt samalla tavalla traileria tarvitse ja siksi hankinta tuntuu tarpeelliselta tehdä kesärenkaat alla.
Sen verran minä tähän olen varustautunut, että olen hankkinut BE-ajokortin. Kyllä jokaisen pitäisi jonkunlainen ajokortti hankkia ennen perheenlisäyksen hankintaa, oli sitten kysymys trailerista tai siitä kavioliitosta. Jälkimmäiseen ei vain oikein ole mitään ajokorttia olemassa. Sitä vain hyppää suhteeseen ja koettaa pärjätä. Ja niinhän se ennen vanhaan tehtiinkin, kun mitään ajokortteja ei mihinkään tarvittu. Ehkä ihmiset jotenkin sitten osasivat luonnostaan paremmin?
Aiemmin ajattelin, että voin ihan hyvin lainata tai vuokrata muiden trailereita. Ajattelin, että maailma on trailereita täynnä, miksi minun pitäisi oma hankkia. Siitä olisi kustannuksia ja kaikenlaisia huoltokuluja, vakuutuksia ja muuta. Joutuisin lohkaisemaan sen ylläpitoon jonkunlaisen summan kuukausituloistani. Lopulta tunne voitti järjen. On aika. Kello käy ja ensi vuoden kisakausi lähestyy. Haluan olla vapaa kulkemaan ja tekemään oman mieleni mukaan. Haluan luoda omat aikatauluni, siivota omia nurkkiani. Odotusaika sinällään on valtavan raastavaa. Huomaan miettiväni kaikenlaisia lisävarusteita, kuten siirreltäviä satulakaappeja ja trailerikameroita. Molemmat olisivat ihania, joskus pitää miettiä, ovatko nyt oikeasti tarpeellisia. Ainakaan tähän hätään. Trailerissani tulee olemaan iso etuikkuna, josta ainakin teoriassa näkee taustaikkunan kautta hevostilaan.
Harkitsematta ei asioita voi tietenkään tehdä. Minulle ei oikeastaan mikään muu ollut tärkeää kuin se, että traileri on priimakunnossa. Nyt ei tietenkään pidä käsittää väärin. En tarkoita, etteivätkö pikkuvikaisetkin trailerit voisi olla rakkaita. Jos minulla olisi jo traileri, en varmaankaan välittäisi, jos siinä jotain pieniä kolhuja olisi. Miksi riskit maailmassa vain lisääntyvät iän myötä? Ehkä se myös vähän helpottaa, ettei ole enää nuori, koska nyt on varaa ajatella turvallisuutta. Viisi vuotta sitten minulla oli vielä opintolainan takaisinmaksun kaltaisia ylimääräisiä kuukausikuluja. Nyt on taloudellisesti helpompi tilanne. Nuorena rahaa tulee ajateltua ihan toisella tavalla, koska sitä ei ole. Sitä elää vain päivän kerrallaan ja ajattelee, että näinkin pärjää.
Minulla on nyt odotusaikaa jäljellä vielä yli 20 viikkoa. Joku voi ihmetellä, miten näin pitkään, mutta se on valinta, joka perustuu käsirahan säästämiseen. Eikä tässä talvikaudella nyt samalla tavalla traileria tarvitse ja siksi hankinta tuntuu tarpeelliselta tehdä kesärenkaat alla.
Sen verran minä tähän olen varustautunut, että olen hankkinut BE-ajokortin. Kyllä jokaisen pitäisi jonkunlainen ajokortti hankkia ennen perheenlisäyksen hankintaa, oli sitten kysymys trailerista tai siitä kavioliitosta. Jälkimmäiseen ei vain oikein ole mitään ajokorttia olemassa. Sitä vain hyppää suhteeseen ja koettaa pärjätä. Ja niinhän se ennen vanhaan tehtiinkin, kun mitään ajokortteja ei mihinkään tarvittu. Ehkä ihmiset jotenkin sitten osasivat luonnostaan paremmin?
 |
| Ensi kesänä kisoihin omalla kalustolla. Kuva: Hallatuuli / Emma Vähä-Pesola, lokakuu 2017 |