Heippa vaan ja hyvää uutta vuotta!
Tästä onkin tulossa hyvä vuosi. Viime vuosi meni ihan pieleen kun ihminen oli koko ajan saikulla. Emme myöskää yrityksistä huolimatta onnistuneet laihduttamaan sitä. Loukkaantumiset lihottivat sitä entisestään. Moni voisi sanoa, että voiko se muka olla niin vaikeaa, mutta yritäpä laihduttaa melkein nelikymppinen suomalaisnainen! Ei oo helppoa! Se lihoo ihan pelkästään siitä, että se ajattelee ruokaa! Se kuulkaa ajattelee sitä ihan koko ajan.
Tosiaan juuri kun olimme saamassa viime vuoden kisakautta hyvään vauhtiin, nainen meni kierimään jalkoihini trailerin lastauslaiturilla. No rikkihän se siitä meni. Päästiin starttaamaan, mutta eihän siitä mitään priimasuoritusta tullut. Ihminen oli huonossa terässä maaston lähdettäessä ja oksensikin. Oli tietysti virhe startata siinä kunnossa. Minäkään en ollut siellä ollut ennen ja jäin tavallaan ihan yksin suorittamaan rataa. Syksyllä kävimme samalla radalla treenaamassa uudelleen ja silloin se valopää ratsasti sillä tavalla puuta päin, että siltä meni varvas. Olisihan minun pitänyt enemmän sitä puuta väistää, mutta kun se on lihonut, niin en osannut arvoida.
![]()
Minulla on itsellänikin ollut pieniä vammoja, mutta ei mitään sellaista, mistä mies ei selviäisi. Lokakuussa kävi niin, että vatsani tuli vähän kipeäksi. Kun tuo nainen aina välillä istuskelee karsinani lattialla (en tiedä miksi), niin kävin siihen sitten pitkäkseni sen viereen kun ajattelin, että jospa se pitkällään helpottaisi. Ihminen sanoisi tähän, että eihän siitä lepohetkestä tullut "lasta eikä paskaakaan". Siitä se sai sätkyn ja haki trailerin ja vei minut lääkäriin. Minä pihassa sanoin, että jumalauta, en minä nyt niin kipeä ole! Tunnin pistin hanttiin, mutta jouduin lääkärin enkä kuollut, mutta viikkoon eivät antaneet ruokaa ja työnsivät letkun nenään. Onneksi alkoi vatsa taas toimia. Ne ajoivat myös kylkeni paljaiksi, joten olen joutunut ulkoilemaan takki päällä. Noloa.
Nainen kun aina paljastelee minusta kaikkea, niin ajattelin vähän kertoa teille sen puuhista. Se piereskelee ja röyhtäilee. Olen sanonut, että miettisi, mitä syö. Että sen täytyy olla jotain sisäistä. Luulen kuitenkin välillä, että se tekee ihan tahallaan säikäytelläkseen minua. Nenänsä se niistää joskus hanskaan ja joskus turistaa ihan vain maahan, jos ollaan lenkillä. Ja jos se oikein kovin keskittyy suoritukseen, se saattaa sitä ennen oksentaa. Ja miksei osaa ottaa nenäliinaa mukaan! Ja muut hienot ihmiset katsovat, että "tuolta se tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy". Niistää, röyhtäilee ja ähkyy. **
Kerran kuulin sen kertovan jollekin, että se on edellisen hevosensa kanssa joutunut käymään puskapissalla kesken lenkin. Silloin se oli kuulemma kantavana. Nyt se ei kuulemma aio enää ikinä olla. Ihan hyvä. Jospa tästä kisakaudesta tulisi hyvä kausi.
Itsehän olen tietysti hoikka kuin mikä, vaikka joku joskus nauroikin, että ihmiset alkavat aika helposti muistuttaa hevosiaan. Jaanpa teille vain tämän videon, jotta ymmärrätte totuuden.
**Lainaus Jorma Eton runosta Suomalainen
Tästä onkin tulossa hyvä vuosi. Viime vuosi meni ihan pieleen kun ihminen oli koko ajan saikulla. Emme myöskää yrityksistä huolimatta onnistuneet laihduttamaan sitä. Loukkaantumiset lihottivat sitä entisestään. Moni voisi sanoa, että voiko se muka olla niin vaikeaa, mutta yritäpä laihduttaa melkein nelikymppinen suomalaisnainen! Ei oo helppoa! Se lihoo ihan pelkästään siitä, että se ajattelee ruokaa! Se kuulkaa ajattelee sitä ihan koko ajan.
Tosiaan juuri kun olimme saamassa viime vuoden kisakautta hyvään vauhtiin, nainen meni kierimään jalkoihini trailerin lastauslaiturilla. No rikkihän se siitä meni. Päästiin starttaamaan, mutta eihän siitä mitään priimasuoritusta tullut. Ihminen oli huonossa terässä maaston lähdettäessä ja oksensikin. Oli tietysti virhe startata siinä kunnossa. Minäkään en ollut siellä ollut ennen ja jäin tavallaan ihan yksin suorittamaan rataa. Syksyllä kävimme samalla radalla treenaamassa uudelleen ja silloin se valopää ratsasti sillä tavalla puuta päin, että siltä meni varvas. Olisihan minun pitänyt enemmän sitä puuta väistää, mutta kun se on lihonut, niin en osannut arvoida.
Minulla on itsellänikin ollut pieniä vammoja, mutta ei mitään sellaista, mistä mies ei selviäisi. Lokakuussa kävi niin, että vatsani tuli vähän kipeäksi. Kun tuo nainen aina välillä istuskelee karsinani lattialla (en tiedä miksi), niin kävin siihen sitten pitkäkseni sen viereen kun ajattelin, että jospa se pitkällään helpottaisi. Ihminen sanoisi tähän, että eihän siitä lepohetkestä tullut "lasta eikä paskaakaan". Siitä se sai sätkyn ja haki trailerin ja vei minut lääkäriin. Minä pihassa sanoin, että jumalauta, en minä nyt niin kipeä ole! Tunnin pistin hanttiin, mutta jouduin lääkärin enkä kuollut, mutta viikkoon eivät antaneet ruokaa ja työnsivät letkun nenään. Onneksi alkoi vatsa taas toimia. Ne ajoivat myös kylkeni paljaiksi, joten olen joutunut ulkoilemaan takki päällä. Noloa.
Nainen kun aina paljastelee minusta kaikkea, niin ajattelin vähän kertoa teille sen puuhista. Se piereskelee ja röyhtäilee. Olen sanonut, että miettisi, mitä syö. Että sen täytyy olla jotain sisäistä. Luulen kuitenkin välillä, että se tekee ihan tahallaan säikäytelläkseen minua. Nenänsä se niistää joskus hanskaan ja joskus turistaa ihan vain maahan, jos ollaan lenkillä. Ja jos se oikein kovin keskittyy suoritukseen, se saattaa sitä ennen oksentaa. Ja miksei osaa ottaa nenäliinaa mukaan! Ja muut hienot ihmiset katsovat, että "tuolta se tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy". Niistää, röyhtäilee ja ähkyy. **
Kerran kuulin sen kertovan jollekin, että se on edellisen hevosensa kanssa joutunut käymään puskapissalla kesken lenkin. Silloin se oli kuulemma kantavana. Nyt se ei kuulemma aio enää ikinä olla. Ihan hyvä. Jospa tästä kisakaudesta tulisi hyvä kausi.
Itsehän olen tietysti hoikka kuin mikä, vaikka joku joskus nauroikin, että ihmiset alkavat aika helposti muistuttaa hevosiaan. Jaanpa teille vain tämän videon, jotta ymmärrätte totuuden.
Päde
**Lainaus Jorma Eton runosta Suomalainen