Kirjoituksissani monesti esillä ollut Herra Herkkä Macho, aka Herkkis, on edesmenneen Tinttini siskonpoika. Se on englantilainen täysiverinen ja monen mielestä rotunsa tyypillinen edustaja niin hyvässä kuin pahassa. Olen ollut todella onnellinen saadessani ratsastaa sitä koko viime talven. Kun verrataan vuoden takaiseen, se tuntuu jotenkin aikuistuneen. Ei siitä nyt ihan luottoratsua saa vieläkään, mutta minulla on alkanut sujua sen kanssa. Tärkeää oli, että ymmärsin alkaa vähän pelata sen kanssa.
Minunlaiseni ratsastajat, jotka eivät aina osaa olla riittävän pehmeitä ja ajoituksissaan täydellisiä, joutuvat korvaamaan ratsastukselliset puutteet entistä tarkemmalla pelinrakentamisella. Täykkärin kanssa ei kannata jäädä riitelemään. Kun se on tyytyväinen, se suorittaakin sitten pirun hyvin. Jos se ehtii hermostua ratsastajan rävellyksestä, se jumittaa ja poikittaa. Jos vieläkin hinkataan, se voi yrittää pysähtyä ja pukittaa. Se sanoo suoraan, että puhu suomea!
Vaikka ratsastuskoulussa usein määrätään tehtävä, jota kaikki alkavat tehdä, minä en välttämättä ala Herkkiksen kanssa suorittaa tehtävää heti sellaisenaan. Jos Herkkis on jännällä tuulella, pilkon tehtävän ensin osiin. Tällä tavoin minunkinlaiseni hidas sankari onnistuu olemaan sähläämättä ja olematta epäjohdomukainen. Ja kestää satulassa.
Tehtävän pilkkomisen merkitys konkretisoituu päivinä, jolloin Herkkiksellä on alla useampi vapaapäivä. Herkkis voi olla samanaikaisesti tahmea, räjähtävä, taipuisa, nopea, jäykkä ja innokas. Ja se lukee ratsastajan taitoja nopeammin kuin ratsastaja sitä.
Otetaan vaikka seuraava tehtävä: tehdään ravivoltti kulmassa, tullaan siitä keskihalkaisijalle ja pohkeenväistössä uraa kohti. Uralle tultaessa nostetaan laukka. Yksinkertainen irrottava ja taivuttava tehtävä, jonka onnistuminen edellyttää hyvin läpimenneitä apuja. Herkkiksen ja monen muun hevosen mielestä tehtävä on helposti ennakoitavissa. Mutta eihän hevonen saa ennakoida tehtävää; sen pitää odottaa ratsastajaa ja ratsastajan ohjeita. Sen se tekee, jos avut ovat läpi.
Jos Herkkis on säpäkällä tuulella, minä saatan tehdä ensin pelkän voltin. Sitten teen pelkän väistön. Sitten teen ehkäpä pelkän voltin, mutta jatkankin suoraa uraa. Päätän tehdä laukannostoon kohtaan x enkä anna sen nostaa ennemmin enkä myöhemmin. Lopulta, kun hevonen kuuntelee minua ja olemme päässeet tehtävässä samalla aallonpituudelle, yhdistän nämä kaikki. Tehtävä tulee suoritettua hiukan pidempää reittiä, mutta voimme olla todennäköisemmin tyytyväisiä toisiime kuin jos olisimme yrittäneet kaikkea kerralla. Tavoite kuitenkin toteutuu ja vain sillä on oikeasti merkitystä.
Joinain päivinä kaikkea tätä pilkkomista ei vaadita, mutta se edellyttää yleensä sen, että olen itse istunut Herkkiksen selässä myös edellisenä päivänä. Sitä tapahtuu harvoin ja juuri ne hetket saa entisen hevosenomistajan haaveilemaan omasta hevosesta vielä enemmän.
