Terveisiä taas täältä jostakin!
En ole aikoihin kirjoittanut, koska ei ole ollut kauheasti mitään asiaa. Nyt ajattelin kuitenkin ihan kokemusasiantuntijana ottaa esille sellaisen merkittävän asian kuin ihmisten liikkuminen. On nimittäin niin, että nykyihmiset ovat paljon lihavampia kuin ennen vanhaan. Syynä on varmasti paljon parempi ravinto ja se, että sitä on alati ja koko ajan vapaasti tarjolla, mutta myös liikunnan puute. Suomalainen ihminenhän on tunnetusti hyvä rehunkäyttäjä, joten jos sen syömisiä ei mitenkään rajoiteta, se alkaa kerätä painoa. Ja vaikka lihavuuskuntoa yritetään miten piilottaa vaatteiden alle, niin kyllähän se näkyy. Ihmiselle ei kannattaisi palkitsemismielessäkään tarjoilla karkkeja. Ruoka tietysti motivoi nykyihmistä, mutta rapsutus ja muut ovat paljon parempia vaihtoehtoja.
On valitettavan helppoa kuvitella, että kaikki ihmiset liikkuisivat silloin, kun ne eivät ole meidän kanssamme. Vaikka ne puhuvat työnteosta, ne yleensä nököttävät paikallaan, varsinkin jos ne viettävät päivänsä yksin toimistossa. Isossa yhteisössä työskentelevät saattavat liikkua vähän enemmän ja se toimiikin niillä hyvänä mielenvirkistyksenä. Usein pääpaino yhteisellä toiminnallakin on silti syömisessä, juomisessa ja viihtymisessä, eli ihan noissa perustarpeissa. Ihmiset ovat nykyisin aika mukavuudenhaluisia.
Toisin kuin meillä hevosilla, ihmisten työnteko on siis tosi passiivista. Kun ne tulevat meidän luoksemme, me sitten liikutamme niitä, mutta eihän se riitä. Lihominen aiheuttaa helposti diabetesoireita ja muitakin vaivoja. Ihmiset myös puuskuttavat herkästi. Sellaisen kanssa ei kannata lähteä tekemään kovin rankkaa suoritusta, koska usein ihmiseltä loppuu puhti ennen kuin rata on valmis. Ja vaarallistakin se on, edesvastuutonta. Älä siis lähde hyppyyn huonokuntoisella ihmisellä tai laita sitä yhtäkkiä juoksemaan hankeen! Peruskunnon kerryttäminen täytyy tehdä muuten kuin hikirääkillä, sillä siinä onnettomuuksien riski on suuri. Ehkä paras on kääntyä ammattilaisvalmentajan puoleen, jos sinulla ei ole valtavasti kokemusta ihmisen fysiologiasta, anatomiasta ja tarpeista. Ne ovat kuitenkin erit kuin hevosilla. Ihminen ei useinkaan itse tiedä, mikä on sille hyvästä.
Tämän kaiken lisäksi monilta nykyihmisilta puuttuu liikunnasta monipuolisuus. vaikka ne sitä harrastaisivatkin. Ne saattavat helposti kuvitella, että käyntimaastot ovat urheilua, mutta eihän se niin mene. Helposti ne myös väittävät, että vika on meissä hevosissa, mutta oikeasti niiltä itseltään puuttuu työmoraali. Meidän velvollisuutemme on liikuttaa niitä, sillä ratsastus ei ole erityisen raskasta liikuntaa. Yleensä ne, jotka väittävät sen olevan, eivät tee juurikaan muuta kuin ratsastavat.
Tiesitkö, että kaupoissa on myynnissä mittanauhoja, joilla voi yrittää mitata ihmisen vyötärönympäryksen? Siihen on eri asteikot riippuen siitä, onko kyseessä uros vai naaras.
Muista, että juuri nytkin ihmisesi todennäköisesti nököttää paikallaan huonoryhtisenä. Niin hullulta kun se kuulostaakin, se saattaa käyttää työaikaansa täysin jonninjoutavaan, vaikkapa mielikuvituksen tuotosta olevan blogikirjoituksen lukemiseen. Ja sinä luulet sen tekevän töitä!
En ole aikoihin kirjoittanut, koska ei ole ollut kauheasti mitään asiaa. Nyt ajattelin kuitenkin ihan kokemusasiantuntijana ottaa esille sellaisen merkittävän asian kuin ihmisten liikkuminen. On nimittäin niin, että nykyihmiset ovat paljon lihavampia kuin ennen vanhaan. Syynä on varmasti paljon parempi ravinto ja se, että sitä on alati ja koko ajan vapaasti tarjolla, mutta myös liikunnan puute. Suomalainen ihminenhän on tunnetusti hyvä rehunkäyttäjä, joten jos sen syömisiä ei mitenkään rajoiteta, se alkaa kerätä painoa. Ja vaikka lihavuuskuntoa yritetään miten piilottaa vaatteiden alle, niin kyllähän se näkyy. Ihmiselle ei kannattaisi palkitsemismielessäkään tarjoilla karkkeja. Ruoka tietysti motivoi nykyihmistä, mutta rapsutus ja muut ovat paljon parempia vaihtoehtoja.
On valitettavan helppoa kuvitella, että kaikki ihmiset liikkuisivat silloin, kun ne eivät ole meidän kanssamme. Vaikka ne puhuvat työnteosta, ne yleensä nököttävät paikallaan, varsinkin jos ne viettävät päivänsä yksin toimistossa. Isossa yhteisössä työskentelevät saattavat liikkua vähän enemmän ja se toimiikin niillä hyvänä mielenvirkistyksenä. Usein pääpaino yhteisellä toiminnallakin on silti syömisessä, juomisessa ja viihtymisessä, eli ihan noissa perustarpeissa. Ihmiset ovat nykyisin aika mukavuudenhaluisia.
Toisin kuin meillä hevosilla, ihmisten työnteko on siis tosi passiivista. Kun ne tulevat meidän luoksemme, me sitten liikutamme niitä, mutta eihän se riitä. Lihominen aiheuttaa helposti diabetesoireita ja muitakin vaivoja. Ihmiset myös puuskuttavat herkästi. Sellaisen kanssa ei kannata lähteä tekemään kovin rankkaa suoritusta, koska usein ihmiseltä loppuu puhti ennen kuin rata on valmis. Ja vaarallistakin se on, edesvastuutonta. Älä siis lähde hyppyyn huonokuntoisella ihmisellä tai laita sitä yhtäkkiä juoksemaan hankeen! Peruskunnon kerryttäminen täytyy tehdä muuten kuin hikirääkillä, sillä siinä onnettomuuksien riski on suuri. Ehkä paras on kääntyä ammattilaisvalmentajan puoleen, jos sinulla ei ole valtavasti kokemusta ihmisen fysiologiasta, anatomiasta ja tarpeista. Ne ovat kuitenkin erit kuin hevosilla. Ihminen ei useinkaan itse tiedä, mikä on sille hyvästä.
Tämän kaiken lisäksi monilta nykyihmisilta puuttuu liikunnasta monipuolisuus. vaikka ne sitä harrastaisivatkin. Ne saattavat helposti kuvitella, että käyntimaastot ovat urheilua, mutta eihän se niin mene. Helposti ne myös väittävät, että vika on meissä hevosissa, mutta oikeasti niiltä itseltään puuttuu työmoraali. Meidän velvollisuutemme on liikuttaa niitä, sillä ratsastus ei ole erityisen raskasta liikuntaa. Yleensä ne, jotka väittävät sen olevan, eivät tee juurikaan muuta kuin ratsastavat.
Tiesitkö, että kaupoissa on myynnissä mittanauhoja, joilla voi yrittää mitata ihmisen vyötärönympäryksen? Siihen on eri asteikot riippuen siitä, onko kyseessä uros vai naaras.
Muista, että juuri nytkin ihmisesi todennäköisesti nököttää paikallaan huonoryhtisenä. Niin hullulta kun se kuulostaakin, se saattaa käyttää työaikaansa täysin jonninjoutavaan, vaikkapa mielikuvituksen tuotosta olevan blogikirjoituksen lukemiseen. Ja sinä luulet sen tekevän töitä!
Päde
 |
| Päätin alkaa laihduttaa omaa ihmistäni. Tämän kuvan jälkeen se on laihtunut viisi kiloa. Vielä on työsarkaa, mutta suomalainen nainen nyt tunnetusti lihoo ihan vain porkkanoita katselemalla. Lisäksi sillä on ollut tapana palkita itseäään ruokapalkinnoilla. (Kuva: Sami Nyyssönen) |