
Valtaosa elokuvan dialogista ja lähes kaikki kohtaukset ovat improvisoituja. Mukaansatempaavissa tanssikohtauksissa kuullaan kestosuosikkeja, kuten Frööbelin palikoiden koko tuotanto, Käy muumilaaksoon ja Ih-hah-haa, ihan perinteisesti reppuselässä istuen. Lopputekstien yhteyteen on tallentunut lähes autenttinen takapenkkiriita siitä, lauletaanko Salama McQueenia vai Frozenia ja samalla selviää, miksi iskä tahtoo Paranoidin.
Kun sängynpeittoteltta sitten viimein romahtaa ja lapset käyvät nukkumaan, äiti ja iskä korkkaavat oluet. Mutta pilaako tutti selän alla (ruots. En napp under ryggen) romanttisen illan? Ja miten kaikkeen liittyy äidin hevonen?
Perustuu ehkä löyhästi Mikko Niskasen menestyselokuvaan, jolla oli joku samantyyppinen nimi, mutta kyseessä on itsenäinen jatko-osa. Tai ehkä väistämätön seuraus.
Elokuvateattereissa ehkä tarpeettoman usein.