Saksalainen salaliitto

Olen siitä epäkiitollisessa tilantessa, että lempihevosellani on satula, joka ei sovi minun fysiologialleni laisinkaan. Kyse on hyvin ihanasta estesatulasta, mutta minä ratsastan tätä hevosta pääosin sileällä.

Satulassa on ikään kuin korkea säkätila. Reisieni ja satulan väliin tuntuu jäävän tyhjää, kuin jonkunlainen monttu. Muuten mittasuhteet ovat kyllä hyvät, vaikka eihän estesatulassa voi koskaan ratsastaa oikeanoppisen pitkillä jalustimilla. Ongelmat satulan suhteen koskevat luonnollisesti tilannetta, jossa istun alas harjoitusraviin. Yleensä pyrin minimoimaan vauriot omalla toiminnallani: saatan keventää hiukan muita enemmän.

Toisella usein ratsastamallani hevosella on satula, jonka takakaari nousee taaksepäin niin jyrkästi, että minulla on koko ajan tunne liukumäessä istumisesta. Taas valun haaruksieni päälle. Tässä tapauksessa kyse on yleissatulasta. Fits all, fits no one?

Edesmenneen Tinttini Kieffer olisi mennyt vaihtoon viime syksynä, ellei Tintti olisi itse mennyt pois. Satula oli ihan kiva estesatula, mutta kun minulla ei ollut varaa pitää kahta satulaa. Kun seuraavan kerran ostan hevosen, hankin sille ehdottomasti kaksi satulaa. Ellei sille satu sopimaan selkään Prestigen Versailles. Se mahdollistaa suvunjatkamisen.

Italialaiset eivät ilmeisesti ole ottaneet tavoitteekseen estää ulkomaisten ratsastajien lisääntymistä, toisin kuin saksalaiset ovat tehneet. Pistän pääni pantiksi, etteivät saksalaiset itse ratsasta Kieffereissä. Ainakaan jos aikovat jalostaa huippuratsastajista uusia huippuratsastajia.

Siihen kuulemma vaaditaan kolme sukupolvea. Suomalaisten pitää hävittää Kiefferit nyt.