Jossain vaiheessa hankin taas hevosen. Sellaisen, jolla voin kilpailla kenttää aina sinne helppoon saakka. Luulen, etten tarvitse hevoselta kovin paljon enempää kapasiteettia, koska en varmaan itsekään uskalla enempää.
Saattaisin joutua viemään hevosen talliin, jossa on puolipäivätarhaus. Jos laumassa tarhaamiseen ei olisi mahdollisuutta, hevonen tuskin liikauttaisi aitauksessa eväänsäkään ja silloin hevonen ei takuulla liiku terveyden kannalta vaadittavaa askelmäärää päivässä oma-aloitteisesti. Hevonen on tarkoitettu pysymään liikkeellä siitäkin huolimatta, että se itse mieluiten seisoo ja syö.
Tiedämme, että hevosen tulisi hyvinvointinsa takaamiseksi liikkua vähintään 10km päivässä. Hyvän rehunkäyttäjän pitää liikkua vielä enemmän, koska heinän määrästä ei voi eikä kannata koskaan tinkiä. 10km tulee täyteen yhden tavallisen ratsastustunnin aikana, kun liikutaan kaikissa askellajeissa. Tunnissa hevonen kävelee vähintään 6km. Tunti on päiväliikunnan minimivaade. Siis sen päälle, mitä hevonen ulkoilee (=seisoo) aitauksessa.
Olen ajatellut etsiä avuksemme eläkeläisen, tallimummin. En siis nuorta ja innokasta teinityttöä, arjen raatajaa tai työn sankaria, vaan eläikeläisen. Hänellä on nimittäin mahdollisuus käydä tallilla juuri silloin, kun koko muu maailma painii velvollisuuksiensa parissa, eli virka-aikaan. Kuvitteellinen hevoseni pääsisi näin ollen liikkeelle kahdesti päivässä, mikä tekisi sille enemmän kuin hyvää. Jos ajatellaan päivärytmiä, niin hevonen liikkuisi ehkä aamupäivällä 9-10 välissä. Se ulkoilisi koko iltapäivän klo 17 saakka. Illalla tulisin itse ratsastamaan.
Tallimummini saisi tietysti ihan vapaasti päättää, kipuaisiko selkään vai liikuttaisiko maasta käsin. Eikä hän tietenkään kävisi tallilla joka päivä, eläkeläisethän ovat hirveän kiireisiä. Lisäksi heistä monen on vaikeaa löytää käyttöönsä hevonen, jota voisi ratsastaa ihan oikeasti, mutta silti tarvittaessa rennosti. Moni eläkeikään päässyt toteaa senkin, että vanhemmiten joutuu harrastamaan oman kroppansa ehdoilla. Silloin ei ehkä halua enää vastata yksin yhdenkään hevosen liikuttamisesta. Lisäksi eläkkeellä niin ikään palkan pieneneminen vaikuttaa luonnollisesti siihen, mitä voi ja miten pystyy harrastamaan.
Tallimummin avulla hevoseni pysyisi hyvässä kunnossa ja liikkeessä päivittäin ja luotettava aikuinen ihminen saisi rennon harrastuskaverin. Täydellisestä suunnitelmastani puuttuu enää täydellinen hevonen. Huominen palkkapäivä on kuitenkin ensimmäinen, josta lähtee siivu säästöön ihan hevosta varten jyvitettynä.
Saattaisin joutua viemään hevosen talliin, jossa on puolipäivätarhaus. Jos laumassa tarhaamiseen ei olisi mahdollisuutta, hevonen tuskin liikauttaisi aitauksessa eväänsäkään ja silloin hevonen ei takuulla liiku terveyden kannalta vaadittavaa askelmäärää päivässä oma-aloitteisesti. Hevonen on tarkoitettu pysymään liikkeellä siitäkin huolimatta, että se itse mieluiten seisoo ja syö.
Tiedämme, että hevosen tulisi hyvinvointinsa takaamiseksi liikkua vähintään 10km päivässä. Hyvän rehunkäyttäjän pitää liikkua vielä enemmän, koska heinän määrästä ei voi eikä kannata koskaan tinkiä. 10km tulee täyteen yhden tavallisen ratsastustunnin aikana, kun liikutaan kaikissa askellajeissa. Tunnissa hevonen kävelee vähintään 6km. Tunti on päiväliikunnan minimivaade. Siis sen päälle, mitä hevonen ulkoilee (=seisoo) aitauksessa.
Olen ajatellut etsiä avuksemme eläkeläisen, tallimummin. En siis nuorta ja innokasta teinityttöä, arjen raatajaa tai työn sankaria, vaan eläikeläisen. Hänellä on nimittäin mahdollisuus käydä tallilla juuri silloin, kun koko muu maailma painii velvollisuuksiensa parissa, eli virka-aikaan. Kuvitteellinen hevoseni pääsisi näin ollen liikkeelle kahdesti päivässä, mikä tekisi sille enemmän kuin hyvää. Jos ajatellaan päivärytmiä, niin hevonen liikkuisi ehkä aamupäivällä 9-10 välissä. Se ulkoilisi koko iltapäivän klo 17 saakka. Illalla tulisin itse ratsastamaan.
Tallimummini saisi tietysti ihan vapaasti päättää, kipuaisiko selkään vai liikuttaisiko maasta käsin. Eikä hän tietenkään kävisi tallilla joka päivä, eläkeläisethän ovat hirveän kiireisiä. Lisäksi heistä monen on vaikeaa löytää käyttöönsä hevonen, jota voisi ratsastaa ihan oikeasti, mutta silti tarvittaessa rennosti. Moni eläkeikään päässyt toteaa senkin, että vanhemmiten joutuu harrastamaan oman kroppansa ehdoilla. Silloin ei ehkä halua enää vastata yksin yhdenkään hevosen liikuttamisesta. Lisäksi eläkkeellä niin ikään palkan pieneneminen vaikuttaa luonnollisesti siihen, mitä voi ja miten pystyy harrastamaan.
Tallimummin avulla hevoseni pysyisi hyvässä kunnossa ja liikkeessä päivittäin ja luotettava aikuinen ihminen saisi rennon harrastuskaverin. Täydellisestä suunnitelmastani puuttuu enää täydellinen hevonen. Huominen palkkapäivä on kuitenkin ensimmäinen, josta lähtee siivu säästöön ihan hevosta varten jyvitettynä.
 |
| Viime vuonna penkkaripäivänä sain abeilta keppihevosen, koska olin juuri joutunut luopumaan hevosestani. |