Kuolema kouluradalla

Kesällä 2008 olin pitämässä ensimmäistä ratsastusripariani Alavuden ratsastuskoululla. Ratsastusriparilaisille näytettiin videota paralympialaisista. Ratsastuksenopettaja Tarja Huttunen halusi näyttää sen, jotta ymmärrys hevosen suuremmoisuuteen kilpakumppanina konkretisoituisi entisestään. Tarja jos kuka oli oikea ihminen puhumaan tästä. Hänhän oli menossa tuomaroimaan paralympialaisia myöhemmin samana kesänä.

Istuimme lattialla. Tytöt toisiinsa nojaillen ja hiuksia kammaten. Lähekkäin kuitenkin, niin kuin loppuvaiheessa leiriä on tapana. Tarja kertoi, miten erään ratsastajan hevonen oli kuollut juuri ennen olympiarataa. Ratsastajan suru oli tietenkin ollut sanoinkuvaamaton. Leiriläiset minä mukaanlukien kuuntelimme Tarjan tarinaa kyyneleet silmissä etenkin kun kuulimme, mitä kuolemantapauksen jälkeen oli tapahtunut.

Kilpakumppani oli tarjoutunut lainamaan kisatoverilleen hevosen, jotta unelma olympiaradalla ratsastamisesta ei jäisi vain unelmaksi.

- Kuinka monen meistä niin sanotusti terveistä uskoisitte ehdottavan samaa, olympiatasolla, Tarja kysyi eikä kukaan pystynyt sanomaan mitään. Nyt toden totta kaivettiin jo nenäliinoja.

Jokainen paikalla ollut pystyi tuntemaan tuskan ja jakamaan unelman. Sillä hetkellä maailmassa oli poikkeuksellisen paljon empatiaa, yhteishenkeä, lähimmäisyyttä ja lämpöä.

Lue lisää ratsastuksesta paralympialajina
http://www.paralympia.fi/paralympialajit/kesaelajit/ratsastus/

Auta lohjalaista pararatsastaja Kaisla Osaraa hänen matkallaan kohti Ranskan EM-kilpailuja ja Rion paralympialaisia: https://www.facebook.com/kaislaosaratsastaja?fref=ts

Kaislan tarinan voit lukea täältä: http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/302357-lohjalaisen-kaisla-osaran-unelmana-ovat-rion-paralympialaiset
(jos teksti ei avaudu tästä linkistä, lue se Kaislan tai Ruuhkavuosiratsastajan facebook-sivuilla olevan linkin kautta)