Lapsella on täitä!

Ihmiset päivittävät Facebookissa kaikenlaista lastensa sairauksista. En ole ihan varma, missä vaiheessa vanhemmat ymmärtävät, että lapsellakin on yksilönsuoja eikä hänen kaikki  vaivansa kuulu Facebookkiin äidin ystävien (joo, yleensä äidin) tykättäväksi tai kauhisteltavaksi. Lukioikäisille olen joskus sanonut, että kannattaa olla äidin ja iskän Facebook-kaveri ihan siksikin, että vain sillä tavoin voi vahtia, mitä äidit ja iskät teistä oikeasti kertovat netissä.

Päiväkotien ovista on aina luettavissa, mitä kaikkea kivaa tautikimaraa milloinkin on tarjolla. Ei ne siellä saisi tietysti olla esillä, mutta harva siitä ymmärtää valittaa. Millaistakohan olisi aikuisen tulla töihin ja lukea ulko-oven seinästä, mitä kaikkea tänää työpaikalla sairastetaan? Ja sitten vain bingo pystyyn, onko tauti Seijalla vai Minnalla vai molemmilla ja miten Mikko tähän liittyykään.

Olen lukenut lukemattomia vesirokko/oksennustauti/korvatulehdus/vatsaripulikierre vol.274 -päivityksiä. Yhtään Lapsellani on taas täitä -vuodatusta en ole nähnyt. Meneekö siinä raja? Ovatko täit jo samassa kastissa sukupuolitautien kanssa, että oma vika? Tai siis vanhempien vika, kun eivät pese lapsiaan. Vaikka eihän siitä ole kyse. Kulissien takana juteltaessa selviää, että täitä on ollut useammassa kuin joka toisessa perheessä. Kaikki tietävät, että täishampoot kuivattavat päänahkaa ja kutinan tunne jatkuu koko perheellä vielä monta viikkoa hoitojen jälkeen. Ja että apteekista saa sellaisia täishampoopesun jälkeistä päänahan kutinaa estävää hoitoainetta, joka viilentää kuin linimentti.

Sitten jos arpa napsahtaa omalle kohdalle, sitä kiittää, että omistaa kypärän, jonka sisukset voi irrottaa ja pakastaa tai pestä.

Rakas kypäräni pitäisi pian vaihtaa uuteen. Sillä on tiputtu liian monta kertaa ja se on palvellut jo neljä vuotta.