Ratsastaminen ei ole ilmaista

Kuva: Erica Lilja

Tyttäreni yllätti minut viikonloppuna. En ollut huomannut, että hänkin oli odottanut Päden saapumista. Perjantai-iltana siskonpoikani ylioppilasjuhlavalmistelujen keskellä tytöltä pääsi lohduton itku kun hän tajusi, ettei pääse Päden luokse. Lauantai-iltana sitten menimme yhdessä tallille.

Tytär harjasi Päden hännän ja kylkiäkin. Sanoipa monta kertaa, miten kiva on, kun meillä on oma hevonen ja voidaan olla yhdessä tallilla. Tunsin valtavan piston sydämessäni tajutessani, että Tintin poismenon jälkeen yhteisiä tallireissuja ei ollut enää ollut. En ollut nähnyt järkeväksi ottaa tyttöä mukaan tallille ratsastustuntieni ajaksi. Nyt Päden myötä tuli mahdollisuus puuhastella yhdessä ja tytär nautti siitä valtavasti.

Tytär sanoi aikovansa letittää Päden hännän. Selvittäminen taisi kuitenkin väsyttää tytön ennen letitysharjoituksia. Yksi asia ratsastuksen suhteen tehtiin nopeasti selväksi: se ei ole ilmaista edes silloin, kun perheessä on oma hevonen. Kuusivuotiaallakin pysyy talikko kädessä ja hän pystyy keräämään lantakikkareet kentältä äidin ratsastuksen aikana. Kun Päde rauhoittui ensin minun allani, tuli tyttären vuoro ratsastaa. Olen päättänyt, että jos tyttäreni ei halua tehdä tallitöitä, tämä ei ole hänen lajinsa.

Seuraavana päivänä into kuitenkin oli ennallaan. Tytär ilmoitti tulevansa mukaan ja harjasi reippaasti hevosen kylkiä ja selvitti häntäjouhia. Varasipa ratsastusvuoroja itselleen muillekin päiville ja omatoimisesti pesi kotona vessan lattian. Yksi asia häntä vain jäi ihmetyttämään.

- Äiti kuule, miksi sun ei tarvitse maksaa ratsastamisesta?