Tämän ikäisenä tajuaa tehneensä hirveän määrän asioita, joita voi jo kutsua saavutuksiksi. Mikä niistä on merkittävin? Voin palata lukioon ja miettiä parasta matikan kokeen arvosanaani. Kerran kävi tuuri ja sain kahmittua pisteitä tehtävistä, jotka olivat samankaltaisia kuin tunneilla harjoitellut. Enemmän mieleen on jäänyt se kerta, kun sain heikomman arvosanan, mutta yritin ihan pirusti. Jos mietin graduani yliopistosta, en todellakaan kirjoittanut sitä ruokatunnilla tai edes kahdessa viikossa. Käänsin kreikankielisiä tekstejä hartaasti ja pitkään. En päässyt yliopistoonkaan ensimmäisellä kerralla. Tiesin, ettei sinne mennä tuurilla vaan treenaamalla, vaikka tietysti olin kuullut ne pakolliset tarinat kauppakorkean monivalintatestissä seitsemän oikein -lotonneista. En silti onnistunut ensimmäisellä kerralla. Eräs ystävä pääsi lukemaan oikeustiedettä 10:llä kerralla.
Olen käynyt työhaastatteluissa, joista työpaikkaa ei ole irronnut. Olen käynyt trefffeillä, joilla en ole onnistunut tekemään vaikutusta. Olen ollut työpaikassa, jossa työsopimustani ei ole jatkettu. Minut on jätetty, minua on petetty. Kaikki ei ole aina mennyt suunnitellusti, mutta olen kerännyt itsetuntoni rippeet ja jatkanut eteenpäin. Joskus olen myös kokenut, etten ikinä toivu tästä. Mutta toivuin kuitenkin.
Kukaan ei opi uusia asioita itkemättä. Mitään tärkeää ei elämässä saavuteta helposti. Jos sinusta tuntuu, ettet ole joutunut tekemään työtä saavutustesi eteen, et todennäköisesti ole joutunut tekemään työtä niiden eteen. Työnteko asioiden eteen alkaa vasta siitä hetkestä, kun pohdit tosissasi, että luovuttaisit ja missä suurin osa luovuttaa. Ja joskus täytyykin luovuttaa. Aina ei pidä hakata päätään Karjalan mäntyyn.
Kun oikein kovin haluat jotain, sen tavoitteleminen muuttuu raskaaksi työksi. Sinulla on tunteet pelissä ja lopputulos ei ole enää ihan sama. Sellaisessa tilanteessa ponnistelu usein tuntuu uuvuttavalta, koska epäonnistumisen mahdollisuus tulee konkreettiseksi. Toiset pelkäävät epäonnistumista enemmän kuin uskaltavat onnistua. Ne, jotka tässä tilanteessa luovuttavat, yleensä haluavat nähdä, että muutkin luovuttavat tai ainakin epäonnistuvat yrityksissään.
Älä sinä silti luovuta. Älä vietä aikaasi niiden parissa, jotka epäilevät sinua, koska saatat alkaa uskoa siihen itsekin. Älä anna heidän ongelmastaan tulla sinun ongelmaasi. Niin kauan kuin sinulla on unelma ja tahtoa ponnistella vastoinkäymisistä huolimatta, sinulla ei ole samaa ongelmaa kuin epäilijöilläsi.
Mikä siis on omista saavutuksistani merkittävin? Se, että uskon sen olevan vielä edessä.
![]()
Olen käynyt työhaastatteluissa, joista työpaikkaa ei ole irronnut. Olen käynyt trefffeillä, joilla en ole onnistunut tekemään vaikutusta. Olen ollut työpaikassa, jossa työsopimustani ei ole jatkettu. Minut on jätetty, minua on petetty. Kaikki ei ole aina mennyt suunnitellusti, mutta olen kerännyt itsetuntoni rippeet ja jatkanut eteenpäin. Joskus olen myös kokenut, etten ikinä toivu tästä. Mutta toivuin kuitenkin.
Kukaan ei opi uusia asioita itkemättä. Mitään tärkeää ei elämässä saavuteta helposti. Jos sinusta tuntuu, ettet ole joutunut tekemään työtä saavutustesi eteen, et todennäköisesti ole joutunut tekemään työtä niiden eteen. Työnteko asioiden eteen alkaa vasta siitä hetkestä, kun pohdit tosissasi, että luovuttaisit ja missä suurin osa luovuttaa. Ja joskus täytyykin luovuttaa. Aina ei pidä hakata päätään Karjalan mäntyyn.
Kun oikein kovin haluat jotain, sen tavoitteleminen muuttuu raskaaksi työksi. Sinulla on tunteet pelissä ja lopputulos ei ole enää ihan sama. Sellaisessa tilanteessa ponnistelu usein tuntuu uuvuttavalta, koska epäonnistumisen mahdollisuus tulee konkreettiseksi. Toiset pelkäävät epäonnistumista enemmän kuin uskaltavat onnistua. Ne, jotka tässä tilanteessa luovuttavat, yleensä haluavat nähdä, että muutkin luovuttavat tai ainakin epäonnistuvat yrityksissään.
Älä sinä silti luovuta. Älä vietä aikaasi niiden parissa, jotka epäilevät sinua, koska saatat alkaa uskoa siihen itsekin. Älä anna heidän ongelmastaan tulla sinun ongelmaasi. Niin kauan kuin sinulla on unelma ja tahtoa ponnistella vastoinkäymisistä huolimatta, sinulla ei ole samaa ongelmaa kuin epäilijöilläsi.
Mikä siis on omista saavutuksistani merkittävin? Se, että uskon sen olevan vielä edessä.
