Raamatun kreikassa eli koineekreikassa on yksi ainoa säännöllinen verbi, kasvattaa-verbi. En enää muista, esiintyiko sanaa Raamatussa ollenkaan, mutta se oli esimerkkiverbinä taivutusta opetellessamme.
Jos joku ei tiedä, kreikka on kamala kieli. Englantilainen sanoo "it´s all greek to me" ja on oikeassa. Suomalainen väittää asian olevan täyttä hepreaa, mikä on itse asiassa hirveän paljon helpompi kieli. Olen opiskellut sitä 25 opintoviikkoa. Se oli pääaineeni, vaikka graduuni liittyvät tekstit käänsin lopulta kreikan kielestä. Hullu kun olin, otin tällaisen haasteen vastaan.
Kasvattaa-verbin taivutuskaavoista ei ollut kreikan kielen oppimisen kannalta kauhean paljon hyötyä, koska 99% kreikan verbeistä on epäsäännöllisiä. Ja nyt ei siis puhuta pikkuisen epäsäännöllisistä vaan sellaisista, että taivuttamalla ratsastaa- verbistä aktiivin indikatiivin aoristi yksikön 3. persoona, saadan lopputulokseksi tyyliin "b". Etsi siinä sitten sanakirjasta perusvartaloa, jos paperissa lukee, että "Jeesus b Nasaretiin".
En mieti kreikkaa kovinkaan usein. Mutta aina kun kuulen ihmisistä, jotka harjoittelevat, osaavat ja tietävät, miten hevosen selässä istutaan täydellisen oikein, mutta jotka toisaalta eivät uskalla lähteä maastoon, hypätä tai laukata porukalla, koska he pelkäävät - ja syystä ehkä pelkäävätkin - , etteivät hallitse hevostaan, ajattelen säännöllistä verbitaivutusta, tuota kieliopillista yllätyspalkintoa onnettomille teologian opiskelijoille.
Mietin, miten turhaa sitä oli tankata, kun mikään ei kuitenkaan koskaan mennyt kielioppisääntöjen mukaan kuitenkaan. Lopputulos oli vuosi vuoden jälkeen laumallinen kreikkaa näennäisesti opiskelleita ylioppilaita, jotka eivät osanneet kieltä kuin paperilla.
Puritaaninen kieliopin opettaminen vie kielen hallinnasta flow´n. Sama tapahtuu hevosen selässä.
Jos joku ei tiedä, kreikka on kamala kieli. Englantilainen sanoo "it´s all greek to me" ja on oikeassa. Suomalainen väittää asian olevan täyttä hepreaa, mikä on itse asiassa hirveän paljon helpompi kieli. Olen opiskellut sitä 25 opintoviikkoa. Se oli pääaineeni, vaikka graduuni liittyvät tekstit käänsin lopulta kreikan kielestä. Hullu kun olin, otin tällaisen haasteen vastaan.
Kasvattaa-verbin taivutuskaavoista ei ollut kreikan kielen oppimisen kannalta kauhean paljon hyötyä, koska 99% kreikan verbeistä on epäsäännöllisiä. Ja nyt ei siis puhuta pikkuisen epäsäännöllisistä vaan sellaisista, että taivuttamalla ratsastaa- verbistä aktiivin indikatiivin aoristi yksikön 3. persoona, saadan lopputulokseksi tyyliin "b". Etsi siinä sitten sanakirjasta perusvartaloa, jos paperissa lukee, että "Jeesus b Nasaretiin".
En mieti kreikkaa kovinkaan usein. Mutta aina kun kuulen ihmisistä, jotka harjoittelevat, osaavat ja tietävät, miten hevosen selässä istutaan täydellisen oikein, mutta jotka toisaalta eivät uskalla lähteä maastoon, hypätä tai laukata porukalla, koska he pelkäävät - ja syystä ehkä pelkäävätkin - , etteivät hallitse hevostaan, ajattelen säännöllistä verbitaivutusta, tuota kieliopillista yllätyspalkintoa onnettomille teologian opiskelijoille.
Mietin, miten turhaa sitä oli tankata, kun mikään ei kuitenkaan koskaan mennyt kielioppisääntöjen mukaan kuitenkaan. Lopputulos oli vuosi vuoden jälkeen laumallinen kreikkaa näennäisesti opiskelleita ylioppilaita, jotka eivät osanneet kieltä kuin paperilla.
Puritaaninen kieliopin opettaminen vie kielen hallinnasta flow´n. Sama tapahtuu hevosen selässä.
 |
| Paljon virheitä, mutta hyvä flow. Lapsilta flow tulee luonnostaan. Aikuiset ovat vaikeuksissa, sillä flow´n puuttuminen ja pikkutarkuus yhdistettynä ehkä jännittämiseen ovat hankala yhdistelmä. |