Minusta on ihanaa nähdä, että ikäluokkani ratsastajat ottavat harrastuksestaan ilon irti ja valmantautuvat kaikissa lajeissa. On ihan tarpeetonta luokitella itsensä kouluratsastajaksi ja pidättäytyä hyppäämästä kavaletteja ja muita pieniä esteitä. Tai jotenkin kuvitella, että se oma hevonen menisi pilalle siitä, että sillä hyppää joku muu kuin "oikea esteratsastaja". Kyllä harrastehevonen hyppää mitä tahansa alle metrin korkuista melkein kenen tahansa ratsastajan kanssa, jos ratsastajan pää vain sen kestää. Juttu onkin siinä, että täteily on jo niin yleinen lokero, että jos sinne on kerran asettautunut, sieltä ei uskalla enää tulla pois.
Mielestäni aika monet pitävät itseään turhaan tätimoodissa. Tätimoodi on pahimmillaan sitä, että vähätellään omia taitoja ja omaa rohkeutta. Sanotaan, etten minä nyt enää, mutta kyllä minä silloin nuorempana, että annetaan vain nuorison tehdä. Samantyylistä vähättelyä harrastavat lukiolaiset, jotka tulevat lukioon alhaisella keskiarvolla. He ovat jo valmiiksi päättäneet, mitä osaavat ja mitä eivät. Sitten on helppo sanoa, että koska olen paska, en kai voikaan osata. Ja kun se on ääneen sanottu, ei tarvitse enää edes yrittää. Annetaan fiksumpien yrittää; mehän ollaan toivottomia tapauksia.
Moodista vapautumiseen ei tarvita sellaisia valmentajia, jotka valitsevat oppilaikseen vain kivitalojen yli hyppäämiseen tähtääviä ratsastajia, vaan perinteistä, ratsastajaan keskittyvää ratsastuksenopetusta, jossa ratsastajaan luodaan uskoa ja jossa heidän vanhat vähättelevät uskomuksensa korvataan uusilla. Tätimoodiin hukkuneet tarvitsevat matalan kynnyksen estetunteja. Sellaisiakin valmentajia löytyy, jotka eivät pidä itseään niin tärkeinä ja suurina niminä, etteivät voisi tällaisia tunteja pitää naureskelematta, että nyt tädit täällä vain hyppäävät maahankaivettuja.
Edit klo 11:07: Tekstiä tarkennettu kivitalojen ylihyppäämisen osalta.
Mielestäni aika monet pitävät itseään turhaan tätimoodissa. Tätimoodi on pahimmillaan sitä, että vähätellään omia taitoja ja omaa rohkeutta. Sanotaan, etten minä nyt enää, mutta kyllä minä silloin nuorempana, että annetaan vain nuorison tehdä. Samantyylistä vähättelyä harrastavat lukiolaiset, jotka tulevat lukioon alhaisella keskiarvolla. He ovat jo valmiiksi päättäneet, mitä osaavat ja mitä eivät. Sitten on helppo sanoa, että koska olen paska, en kai voikaan osata. Ja kun se on ääneen sanottu, ei tarvitse enää edes yrittää. Annetaan fiksumpien yrittää; mehän ollaan toivottomia tapauksia.
Moodista vapautumiseen ei tarvita sellaisia valmentajia, jotka valitsevat oppilaikseen vain kivitalojen yli hyppäämiseen tähtääviä ratsastajia, vaan perinteistä, ratsastajaan keskittyvää ratsastuksenopetusta, jossa ratsastajaan luodaan uskoa ja jossa heidän vanhat vähättelevät uskomuksensa korvataan uusilla. Tätimoodiin hukkuneet tarvitsevat matalan kynnyksen estetunteja. Sellaisiakin valmentajia löytyy, jotka eivät pidä itseään niin tärkeinä ja suurina niminä, etteivät voisi tällaisia tunteja pitää naureskelematta, että nyt tädit täällä vain hyppäävät maahankaivettuja.
 |
| Jos olet lapsesta asti odottanut, että saisit oman hevosen, älä nyt hitto vie anna pelkästään muiden tehdä sen kanssa kaikkea sitä hauskaa, mitä olet aina halunnut omalla hevosella tehdä! |