Tapasin viikonloppuna HIHSissä paljon ihania uusia ihmisiä. Oli kiva huomata, että monelle Ruuhkavuosiratsastaja on ainakin jollain tavalla tuttu sivusto, vaikka esittäytyessä harvat osasivat minua siihen yhdistää. Siihen on tietysti selityksenä se, että esiinnyn blogissani lähes joka kuvassa kypärä päässä ja ilman silmälaseja. Yleensä palaute on aina sitä samaa: sinulla on hauskoja juttuja ja paljon pohdintaa. Kehuttu, että kiva, kun et yritä olla ammattilainen vaan olet rehellisesti amatööri. Ja tietysti on kysytty, onko Päde pysynyt nyt kotona. On se.
Sitten on niitä muutamia ihmisiä, joiden palaute hätkähdyttää. Tarjosin korttiani henkilölle, joka katsoi sen, nyrpisti nenäänsä ja tuhahti, ettei "todellakaan lue tällaisia". Mikäs siinä. Ei ole pakko. Tilanteen mentyä ohi sain kuulla, että kyseessä oli ollut toimittaja. Heistä joillekin blogit ovat niin kuumia perunoita, että ne jätetään kattilaan eikä edes raoteta kantta. Halutaan selvästi erotella, että blogissa ei voi olla mitään oikeaa, merkittävää tai älyllistä, ellei blogi satu olemaan älyllistä julkista työtä tekevän henkilön kolumniblogi. Muussa tapauksessa blogista tulee mieleen ehkä missit, tissit, aivopierut sekä lukemattomat kirjoitus- ja yhdyssanavirheet.
Mutta kyllä minä ymmärrän, että on pakko erotella. Mainostajia blogit kiinnostavat ja onhan siinä riski, että blogeihin maksetut mainokset ovat pois printtimedian mainoksista. On myös selvää, että nykynuoriso katsoo enemmän tubettajia kuin televisiota. Siksi se hajurako pitää tehdä. Se on pienimuotoista eloonjäämistaistelua irtisanomisten, lakkautettujen tilausten ja katsojamäärien romahdusten keskellä. Riittääkö kansasta kaikille? Kenen pitää uudistua ja miten?
Kirjoitan mielelläni jatkossakin amatöörinä ja tämän blogin kohderyhmää ovat ratsastuksen aikuiset harrastajat. Viimeisen kuukauden aikana tätä blogia on lukenut 13 000 yksilöityä lukijaa (lähde: Google Analytics). Ihanaa, että te todellakin luette jotain tällaista.
Sitten on niitä muutamia ihmisiä, joiden palaute hätkähdyttää. Tarjosin korttiani henkilölle, joka katsoi sen, nyrpisti nenäänsä ja tuhahti, ettei "todellakaan lue tällaisia". Mikäs siinä. Ei ole pakko. Tilanteen mentyä ohi sain kuulla, että kyseessä oli ollut toimittaja. Heistä joillekin blogit ovat niin kuumia perunoita, että ne jätetään kattilaan eikä edes raoteta kantta. Halutaan selvästi erotella, että blogissa ei voi olla mitään oikeaa, merkittävää tai älyllistä, ellei blogi satu olemaan älyllistä julkista työtä tekevän henkilön kolumniblogi. Muussa tapauksessa blogista tulee mieleen ehkä missit, tissit, aivopierut sekä lukemattomat kirjoitus- ja yhdyssanavirheet.
Mutta kyllä minä ymmärrän, että on pakko erotella. Mainostajia blogit kiinnostavat ja onhan siinä riski, että blogeihin maksetut mainokset ovat pois printtimedian mainoksista. On myös selvää, että nykynuoriso katsoo enemmän tubettajia kuin televisiota. Siksi se hajurako pitää tehdä. Se on pienimuotoista eloonjäämistaistelua irtisanomisten, lakkautettujen tilausten ja katsojamäärien romahdusten keskellä. Riittääkö kansasta kaikille? Kenen pitää uudistua ja miten?
Kirjoitan mielelläni jatkossakin amatöörinä ja tämän blogin kohderyhmää ovat ratsastuksen aikuiset harrastajat. Viimeisen kuukauden aikana tätä blogia on lukenut 13 000 yksilöityä lukijaa (lähde: Google Analytics). Ihanaa, että te todellakin luette jotain tällaista.
 |
| HIHSin jälkeen huvitti katsoa omia kuvia, kun tottahan toki suomenhevonen näyttää nukkavierulta sen jälkeen, kun on katsonut koko viikonlopun GP-estehevosia. En silti sorru vakuuttelemaan, että se on jotenkin ainutlaatuinen ja hieno. Se on minun ja minä pidän siitä. Mitä väliä muiden mielipiteillä on? Ratsastakoot omia hienoja hevosiaan. (kuva: Erica Lilja) |