Minä olen sitoutujatyyppiä. Inhoan niin paljon säätöä, tutustumista ja kokeilemista, että kelpuutan kelvollisen melko helposti. Totean, että tämän kanssa voin elää, joten lähdetään työstämään tästä eteenpäin. Minulla on kyllä seikkailunhalua, mutta vain tutussa ja turvallisessa ympäristössä. En halua hypätä tuntemattomaan, uusien tyyppien ja alati uusien hevosten äärelle. Haluan tuntea toisen niin hyvin, että tunnen sen outoudet. Yllätykset ovat raskaita niin ihmisissä kuin hevosissakin. Outo saa olla, mutta ennakoinnin mahdollisuus luo turvallisuutta.
Tylsistyn kyllä helposti, mutta en yleensä puitteisiin. Kotioloissa riittää, että vaihdan huonekalujen paikkaa, en huonekaluja. Ratsastuksessa en kuitenkaan voisi haluta kilpailla muussa lajissa kuin kenttäratsastuksessa, sillä yhden jutun nysvääminen ei ole minun juttuani. Hevoseni kanssa pitää pystyä tekemään kaikenlaista, mutta hevosen pitää olla oma. Sitten kun se on oma, se saa olla sitä virheineen kaikkineen. Minä sitä rakastan, myötä- ja vastamäissä.
Olen myös merkkisitoutunut. Kun olen jonkun tuotteen kerran todennut hyväksi, ostan sitä uudelleen. Estesatulahuopani ovat kaikki Eskadronia, mutta nepä eivät kolumallisina sovikaan uuteen koulusatulaani. Iski ahdistus. Mitä nyt? Keksin ostaa Bucas Max-huovan, sillä minulla oli sellainen ollut aikoinaan estesatulassa. Sisäpinta on sellaista materiaalia, ettei se ole liukas. Satulalenkitkään eivät olleet liian pitkät. Lisäksi sekä Eskadron että Bucas käyttäytyvät niin kuin hyvän satulahuovan kuuluukin: pysyy lattialla pystyssä itsestään eikä "pumpuloidu" liian isojen ruutujen alla.
Enää en ostakaan muita. Musta on uusi musta. Lapseni muuten kysyi vähän aikaa sitten, voiko hänkin alkaa käyttää mustia vaatteita aikuisena. Vastasin, että totta kai. Musta on värinä turvallinen, ja hyvä satulahuopa on vähän kuin hyvä mies: se pysyy turvallisesti pystyssä omin voimin, sen ote ei lipeä eikä se pumpuloidu kelvottomaksi.
Tylsistyn kyllä helposti, mutta en yleensä puitteisiin. Kotioloissa riittää, että vaihdan huonekalujen paikkaa, en huonekaluja. Ratsastuksessa en kuitenkaan voisi haluta kilpailla muussa lajissa kuin kenttäratsastuksessa, sillä yhden jutun nysvääminen ei ole minun juttuani. Hevoseni kanssa pitää pystyä tekemään kaikenlaista, mutta hevosen pitää olla oma. Sitten kun se on oma, se saa olla sitä virheineen kaikkineen. Minä sitä rakastan, myötä- ja vastamäissä.
Olen myös merkkisitoutunut. Kun olen jonkun tuotteen kerran todennut hyväksi, ostan sitä uudelleen. Estesatulahuopani ovat kaikki Eskadronia, mutta nepä eivät kolumallisina sovikaan uuteen koulusatulaani. Iski ahdistus. Mitä nyt? Keksin ostaa Bucas Max-huovan, sillä minulla oli sellainen ollut aikoinaan estesatulassa. Sisäpinta on sellaista materiaalia, ettei se ole liukas. Satulalenkitkään eivät olleet liian pitkät. Lisäksi sekä Eskadron että Bucas käyttäytyvät niin kuin hyvän satulahuovan kuuluukin: pysyy lattialla pystyssä itsestään eikä "pumpuloidu" liian isojen ruutujen alla.
Enää en ostakaan muita. Musta on uusi musta. Lapseni muuten kysyi vähän aikaa sitten, voiko hänkin alkaa käyttää mustia vaatteita aikuisena. Vastasin, että totta kai. Musta on värinä turvallinen, ja hyvä satulahuopa on vähän kuin hyvä mies: se pysyy turvallisesti pystyssä omin voimin, sen ote ei lipeä eikä se pumpuloidu kelvottomaksi.
 |
| Pienet ruudut ja tiheä kangas. Siitä on hyvä satulahuopa tehty. |
 |
| Hyvä vilttikin kestää. |