Olen näiden harvalukuisten kisa- ja leirireissujen myötä alkanut ymmärtää paremmin ihmisiä, jotka sanovat, etteivät voisi pitää hevosta toisten hoidossa. On tuntunut joskus hiukan masentavalta kuulla ihmisten suusta, että ei hevostaan voi oppia tuntemaan, jos sen kanssa ei elä, asu ja oikeasti vietä aikaa. Kyllä minä olen mielestäni hevoseni tuntenut, vaikken ole niiden vieressä asunut.
Silti siinä on vähän eri vivahde, kun ruokkii hevostaan itse ja touhuaa sen kanssa muutenkin kuin vain ratsastamalla. Tintti oli mukanani parilla ratsastusriparilla Alavudella kesinä 2012 ja 2014 ja aina tuntui, että sillä meni pari päivää, että se ei ollut enää hämmästynyt nähdessään minua koko ajan. Päde taas on sellainen, että vaikka se kotioloissa on häslä, reissun päällä se turvautuu minuun ja hakee katseellaan. Ainahan se on korvat hörössä, mutta vieraassa paikassa se on ihan toisenlaista. Se seisoo kiltisti trailerin vieressä, kun puuhailen näköetäisyydellä. Tinttiä en olisi vetopaniikkihevosena ikinä voinut laittaa kiinni minnekään.
 |
| "Mitä sinä teet? Minne meet? Ootanko tässä? Joko mennään jonnekin? Joo, ootan tässä, oonhan kiinni. Joko muuten mennään? Missä oot? Mitä teet...?" |
Minulle ei tule koskaan olemaan mahdollista pitää hevosta kotipihassa, mutta näiden leiriviikonloppujen ja kisareissujen myötä pääsen ainakin pieneksi hetkeksi muodostamaan tiiviimpää sidettä hevoseeni. Tuntuu ihan supermukavalta huomata, että kyllä me pärjäämme kaksistaan. Ja miksemme pärjäisi? Kaikenlaista tässä tullut koettua ja kyllä Päde sen mustikkareissunsa jälkeen leimaantui minuun hiukan enemmän. Ei se minnekään lähtenyt, vaikka tipuin ja se pääsi irti.
Sekin varmasti pitää paikkansa, mitä vanhat hevosmiehet sanovat, että hevoselle muuttuva ympäristö ja kisatilanne on siedettävämpi, kun sen ratsastaja, hoitaja ja muut ihmiset pysyvät samoina. Vaikka paljon puhutaan siitä, ettei hevosta saa inhimillistää liikaa, niin eipä ole hyvä itseään ulkoistaakaan hevosensa elämästä. Stressiherkkänä saaliseläimenä muutokset eivät ole sillekään helppoja, vaikka se ulkoisesti näyttäisikin rauhalliselta.
Hevosen ja ihmisen suhteella on väliä niin hevoselle kuin ihmisellekin. Aika on kortilla, mutta laatuaika kannattaa käyttää täysillä hyväksi.
 |
| Nimikointia vieraassa paikassa. Paalasen Päde. |
 | |
| Kun valmentaja sanoo, että kunhan muistat satulan, suojat ja suitset ja sä oot, että joo, muuta ei tartte. |
 |
| Mitä nelikymppiset tädit syö kenttäleirillä? Samaa mitä teinitkin. Mistä ne puhuu? Samasta, mistä teinitkin. |
 |
| Suukkoja! |