Takapää pitää saada alle. Siellä on hevosen moottori. Mutta miksi hevonen on usein niin etupainoinen ja miksi takapää on joskus niin älyttömän vaikea saada hallintaan?
Olen aikaisemmin kertonut, miten suuresti olen aina arvostanut valmentajien kykyä eläytyä ja heittäytyä opettamiseen. Esimerkki voisi olla se, miten ratsastajalle havainnollistetaan hevosen laukan oikeaa tahtia ja sopivaa ohjastuntumaa vaikka laukkaamalla hevosen vierellä. Olimme pari viikkoa sitten Karin kanssa taas Maiju Lemisen valvovan silmän alla.
- Kyllähän hevonen aina on luonnostaan etupainoinen ja lavoillaan, Maiju sanoi kun kerroin kuulumisina, miten Karin kuolaimen välttely oli muuttunut kädellä makaamiseksi.
- Käypä itse kontillesi ja mieti, miten sinä siinä olet: sinun painosi on käsiesi päällä. Ja jos pidät päätäsi ylhäällä, selkäsi ei ole rento vaan notkolla. Kun pyöristät selkäsi, sinä lasket pääsi alas, ja vasta silloin sinä olet siinä rentona. Et aikaisemmin! Ei se hevonen ole sen kummempi, Maiju havainnollisti.
Kari lepuutti jo jalkaansa ja minä katsoin maneesin hiekalla kontillaan olevaa valmentajaa.
- Ja huomaatko, kun olet siinä rentona ja pää alhaalla, sinä olet edelleen etupainoinen. Se nyt vain on niin, että etupäässä on enemmän painoa kuin takapäässä. Ja jos me nyt halutaan pitää selkä pyöreänä ja saada sitä painoa takaosalle, niin mitä se sinulta vaatii?
- No takareidet alkaa kiristää, tiedän jo nyt, tunnustan hetken mietittyäni.
- Tismalleen. Ja niin käy myös hevoselle, joka on jäykkä, Maiju innostuu.
- Jos hevonen on jäykkä eikä sillä ole kunnon lihaksia työntää takapäätä alle, se on pakosti haluttua enemmän etupainoinen. Ja nyt kun tässä ollaan kontillaan ja aletaan koota, eli kerätä sitä takapäätä alle, se nimenomaan vaatii lihaksia, jotka pystyvät siihen. Ja mitä enemmän takapää tulee alle, sitä korkeammalle pää nousee. Niin sinulla kuin hevosellakin. Enempää ei voi vaatia kuin mihin lihakset pystyvät.
 |
| Iso hevonen vaatii usein enemmän aikaa vertyäkseen kuin pieni. (kuva: Fanni Rapala) |
- Kyllähän hevonen aina on luonnostaan etupainoinen ja lavoillaan, Maiju sanoi kun kerroin kuulumisina, miten Karin kuolaimen välttely oli muuttunut kädellä makaamiseksi.
- Käypä itse kontillesi ja mieti, miten sinä siinä olet: sinun painosi on käsiesi päällä. Ja jos pidät päätäsi ylhäällä, selkäsi ei ole rento vaan notkolla. Kun pyöristät selkäsi, sinä lasket pääsi alas, ja vasta silloin sinä olet siinä rentona. Et aikaisemmin! Ei se hevonen ole sen kummempi, Maiju havainnollisti.
Kari lepuutti jo jalkaansa ja minä katsoin maneesin hiekalla kontillaan olevaa valmentajaa.
- Ja huomaatko, kun olet siinä rentona ja pää alhaalla, sinä olet edelleen etupainoinen. Se nyt vain on niin, että etupäässä on enemmän painoa kuin takapäässä. Ja jos me nyt halutaan pitää selkä pyöreänä ja saada sitä painoa takaosalle, niin mitä se sinulta vaatii?
- No takareidet alkaa kiristää, tiedän jo nyt, tunnustan hetken mietittyäni.
- Tismalleen. Ja niin käy myös hevoselle, joka on jäykkä, Maiju innostuu.
- Jos hevonen on jäykkä eikä sillä ole kunnon lihaksia työntää takapäätä alle, se on pakosti haluttua enemmän etupainoinen. Ja nyt kun tässä ollaan kontillaan ja aletaan koota, eli kerätä sitä takapäätä alle, se nimenomaan vaatii lihaksia, jotka pystyvät siihen. Ja mitä enemmän takapää tulee alle, sitä korkeammalle pää nousee. Niin sinulla kuin hevosellakin. Enempää ei voi vaatia kuin mihin lihakset pystyvät.
 |
| Kontillaan etupainoisena ja notkoselkäisenä (1), kontillaan selkä pyöreänä ja pää alhaalla (2), kun paino siirretään takapäälle, niska nousee (3), mitä enemmän paino on takapäällä, sitä korkeammalla niska on (4) Piirros: Ruuhkavuosiratsastaja |