Osalla ihmisistä nousee raha päähän, vaikka heillä ei olisi sitä penniäkään. Se tarkoittaa sitä, että sen kerran kun he kaivavat kuvetta maksaakseen jotain ihan samalla tavalla kuin muutkin, heillä on mielestään keisarilliset oikeudet saada A-luokan palvelua koko rahalla ja vähän vielä ekstraa päälle. Tälle ihmistyypille mikään ei oikeastaan riitä. Saavutetuista eduista pidetään kiinni, mutta maksuista mielellään tingittäisiin koko ajan. Oikeastaan kaikkea pitäisi saada VIP-kohtelulla ja mielellään ilmaiseksi. Miksikö? No koska siksi ja mielellään punaista mattoa pitkin!
Jos tällaisen ihmisen saa asiakkaakseen, saa varmaan tottua kuulemaan, että tämä ihminen on maksava asiakas ja hänelle on oikeuksia. Se, että tällainen henkilö joutuu maksamaan omia menojaan ihan tavallisen kuolevaisen tapaan, ottaa häntä todella kovin itsetunnolle. VIP-ihminen kokee aivan käsittämättömänä sen, ettei hän saa alennusta etenkin, jos uskollinen asiakkuus on jatkunut vuosia. Velvollisuuksia tällaisella ihmisellä ei maksukyvyn lisäksi mielestään ole. Jos hän maksaa, hänen ei tarvitse muuta.
VIP-ihminen muistaa, että on joskus kerran tehnyt jotain pyyteettömästi. Hän päätti olla tekemättä toiste, koska vastapalvelusta ei kuulunut välittömästi. VIP- ihmisten takia muuten laaditaan tarkkoja sopimuksia siitä, mitä mihinkin palveluun sisältyy, sillä he eivät saa palvelusta koskaan kyllikseen.
Vipit ovat aika painajaismaisia talliasiakkaina. He kun ovat maksavia asiakkaita. He eivät ole valmiiita tekemään mitään, minkä he katsovat työksi, koska raha. He eivät tee palveluksia muille tai vaivaudu talkoisiin, koska muut vain hyväksikäyttävät heitä. Oman työnsä arvon he yleensä mittaavat aika paljon suureellisemmin kuin muiden. Esimerkiksi niin, että jos tallinpitäjä putsaa neljä karsinaa tunnissa ja nettoaa siitä ehkä 8 euroa, VIP-ihmisen kuuluu saada ratsastaa yhden karsinan putsauksen hinnalla vähintään viisi ratsastustuntia tai saada hyvitystä tallivuokrasta.
Jos tämän ihmistyypin annetaan ratsastaa ilmaiseksi, heille ei riitä sekään. He alkavat pian vaatia parempia hevosia, parempia varusteita, parempia puitteita. Hehän kuitenkin vaivautuvat tallille sitä hevosta liikuttamaan.
Kai nyt matkat ainakin pitäisi maksaa? Vipille pitää aina vipata. Ilmaiseksi.
Jos tällaisen ihmisen saa asiakkaakseen, saa varmaan tottua kuulemaan, että tämä ihminen on maksava asiakas ja hänelle on oikeuksia. Se, että tällainen henkilö joutuu maksamaan omia menojaan ihan tavallisen kuolevaisen tapaan, ottaa häntä todella kovin itsetunnolle. VIP-ihminen kokee aivan käsittämättömänä sen, ettei hän saa alennusta etenkin, jos uskollinen asiakkuus on jatkunut vuosia. Velvollisuuksia tällaisella ihmisellä ei maksukyvyn lisäksi mielestään ole. Jos hän maksaa, hänen ei tarvitse muuta.
VIP-ihminen muistaa, että on joskus kerran tehnyt jotain pyyteettömästi. Hän päätti olla tekemättä toiste, koska vastapalvelusta ei kuulunut välittömästi. VIP- ihmisten takia muuten laaditaan tarkkoja sopimuksia siitä, mitä mihinkin palveluun sisältyy, sillä he eivät saa palvelusta koskaan kyllikseen.
Vipit ovat aika painajaismaisia talliasiakkaina. He kun ovat maksavia asiakkaita. He eivät ole valmiiita tekemään mitään, minkä he katsovat työksi, koska raha. He eivät tee palveluksia muille tai vaivaudu talkoisiin, koska muut vain hyväksikäyttävät heitä. Oman työnsä arvon he yleensä mittaavat aika paljon suureellisemmin kuin muiden. Esimerkiksi niin, että jos tallinpitäjä putsaa neljä karsinaa tunnissa ja nettoaa siitä ehkä 8 euroa, VIP-ihmisen kuuluu saada ratsastaa yhden karsinan putsauksen hinnalla vähintään viisi ratsastustuntia tai saada hyvitystä tallivuokrasta.
Jos tämän ihmistyypin annetaan ratsastaa ilmaiseksi, heille ei riitä sekään. He alkavat pian vaatia parempia hevosia, parempia varusteita, parempia puitteita. Hehän kuitenkin vaivautuvat tallille sitä hevosta liikuttamaan.
Kai nyt matkat ainakin pitäisi maksaa? Vipille pitää aina vipata. Ilmaiseksi.