"Ai siis miten", tallikaveri kysyi hämillään ja minäkin nolostuin. En silti voinut lopettaa puhumista. "Siitä pelkästä nahkalenksusta. Älä navo niitä solkia kiinni. Se on seuraavalle kurjaa, kun joutuu niitä availemaan kaksin käsin."
Ja samalla toivoin, että olisin ymmärtänyt ollut hiljaa. Tunsin itseni idiootiksi nipottavaksi persenaamaksi, joka oli alkanut puhua asiasta, joka ei itselle edes kuulunut. Me hoisimme hevosia valmiiksi estetunnin jäljiltä ja olin vain puolihuolimattomasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten tallikaveri napoi ratsunsa suitsia pakettiin. Ja samalla sitten onnistunut aloittamaan aiheesta luennon. Selittelyni vain pahensi asiaa.
"Anteeksi hei oikeesti. Eihän sillä oo merkitystä. Tai siis tavallaan ei ole. Minulla oli kerran vuokraaja, joka napoi kaikki suojat aina tarroineen kiinni pakettiin ja jokaikinen suitsien lenkki oli kiinni ja soljet rei´issä ja sitten jouduin niitä aukomaan ja se oli tosi raskasta kun oli tottunut, että menee omille jäljilleen ja saa suitset yhdellä nykäisyllä auki", selitin ja siinä me olimme todellisen first world probleeman äärellä. "Jätätkö siis suitset kokonaan auki", tallikaveri kysyi. "Eieieieie, kun siis pitää ne paketissa olla, mutta vain noissa nahkalenkeissä. Tai siis minun mielestä. Ei välttämättä muiden. Jokainen tietysti tekee omalla tavallaan."
Tallikaveri oli ystävällinen ihana itsensä. "Varmaan kun joskus ratsastuskoulussa on näin opetettu, niin sitten minä näin olen laittanut. En ole oikeastaan ajatellut asiaa ikinä," hän mietti. Taaskaan en voinut olla hiljaa. "Eikä kun nyt anteeksi, tämä on ihan dorkaa, hittoako tämä minulle kuuluu", jankutin ja melkein pakotin tallikaverin lohduttamaan itseäni. Samaan aikaan kuulostin yhtä tyhmältä kuin olinkin.
Tajusin nimittäin, että tällainen asia oli minulle oikeasti ihan helvetin tärkeä. Hullu minä olen ja juuri nyt on vaikeaa.
Ja samalla toivoin, että olisin ymmärtänyt ollut hiljaa. Tunsin itseni idiootiksi nipottavaksi persenaamaksi, joka oli alkanut puhua asiasta, joka ei itselle edes kuulunut. Me hoisimme hevosia valmiiksi estetunnin jäljiltä ja olin vain puolihuolimattomasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten tallikaveri napoi ratsunsa suitsia pakettiin. Ja samalla sitten onnistunut aloittamaan aiheesta luennon. Selittelyni vain pahensi asiaa.
"Anteeksi hei oikeesti. Eihän sillä oo merkitystä. Tai siis tavallaan ei ole. Minulla oli kerran vuokraaja, joka napoi kaikki suojat aina tarroineen kiinni pakettiin ja jokaikinen suitsien lenkki oli kiinni ja soljet rei´issä ja sitten jouduin niitä aukomaan ja se oli tosi raskasta kun oli tottunut, että menee omille jäljilleen ja saa suitset yhdellä nykäisyllä auki", selitin ja siinä me olimme todellisen first world probleeman äärellä. "Jätätkö siis suitset kokonaan auki", tallikaveri kysyi. "Eieieieie, kun siis pitää ne paketissa olla, mutta vain noissa nahkalenkeissä. Tai siis minun mielestä. Ei välttämättä muiden. Jokainen tietysti tekee omalla tavallaan."
Tallikaveri oli ystävällinen ihana itsensä. "Varmaan kun joskus ratsastuskoulussa on näin opetettu, niin sitten minä näin olen laittanut. En ole oikeastaan ajatellut asiaa ikinä," hän mietti. Taaskaan en voinut olla hiljaa. "Eikä kun nyt anteeksi, tämä on ihan dorkaa, hittoako tämä minulle kuuluu", jankutin ja melkein pakotin tallikaverin lohduttamaan itseäni. Samaan aikaan kuulostin yhtä tyhmältä kuin olinkin.
Tajusin nimittäin, että tällainen asia oli minulle oikeasti ihan helvetin tärkeä. Hullu minä olen ja juuri nyt on vaikeaa.