Katja kirjoitti analyysin siitä, miksi Apassionata on niin kovin suosittu. Hän on eittämättä aivan oikeassa. Apassionata on helppo ja viihdyttävä esitys seurata ja siitä tulee koko perhe hyvälle mielelle. Tiedän. Olen ollut siellä kahdesti.
Olen viime aikoina miettinyt sitäkin, miksi tykkään niin kovasti lukea brittilehti Horse&Rideria. Periaatteessa kai pitäisi kannattaa kotimaisia lehtiä, mutta kun kotimaiset hevoslehdet eivät koskaan kirjoita ihan tavallisille hevosihmisille. Niistä kyllä voi lukea huippuratsastajien kuulumisista, elämyslomista ulkomaille, eläinlääkärijuttuja ja Ratsastajainliiton valmennusasiaa. Niistä silti puuttuu ihan tavallisen harrastajan näkökulma, hevosväen mielipiteet, rento meininki ja treeniohjeet itseharjoitteluun.
Ei. Meille hyvää ratsastusta on vain se, mitä ammattiratsastajat tarjoavat. Oikea mielipide harrastamiseen kysytään ainoastaan ammattilaiselta. Mitään muuta toimintaa ei voi näyttää julkisesti ja muusta ei voi kirjoittaa painettuun mediaan. Ikävistä asioista ei voi tietenkään kirjoittaa, koska jos jotain painaa lehteen, tulee mukana myös vastuu siitä, että muka kannatettaisiin ikäviä asioita. Jos annetaan treeniohjeita, se tarkoittaisi, että kannustetaan jättämään valmennukset väliin. Muistutetaan kyllä, että käytä kypärää ja ehkä haastatellaan jotakuta, joka loukkaantui kypärättä ratsastaessaan, mutta vähän moralisoivasti. Että ei olisi pitänyt ratsastaa niin tai näin ja nyt kovasti kaduttaa. Olipa tyhmä tyyppi. Oppikaa, ihmiset, oppikaa.
Blogit eivät tietysti ole hevoslehtien rinnalla kuin naurettavaa amatöörien höpinää. Ja kauemmaksi ne koko ajan kulkeutuvat toisistaan. Kuitenkin hevoslehtiä yhdistetään samaan aikaan kun blogien määrä lisääntyy koko ajan.
On se jännä. Ei se varmaan kuitenkaan mitään merkitse?
Olen viime aikoina miettinyt sitäkin, miksi tykkään niin kovasti lukea brittilehti Horse&Rideria. Periaatteessa kai pitäisi kannattaa kotimaisia lehtiä, mutta kun kotimaiset hevoslehdet eivät koskaan kirjoita ihan tavallisille hevosihmisille. Niistä kyllä voi lukea huippuratsastajien kuulumisista, elämyslomista ulkomaille, eläinlääkärijuttuja ja Ratsastajainliiton valmennusasiaa. Niistä silti puuttuu ihan tavallisen harrastajan näkökulma, hevosväen mielipiteet, rento meininki ja treeniohjeet itseharjoitteluun.
Ei. Meille hyvää ratsastusta on vain se, mitä ammattiratsastajat tarjoavat. Oikea mielipide harrastamiseen kysytään ainoastaan ammattilaiselta. Mitään muuta toimintaa ei voi näyttää julkisesti ja muusta ei voi kirjoittaa painettuun mediaan. Ikävistä asioista ei voi tietenkään kirjoittaa, koska jos jotain painaa lehteen, tulee mukana myös vastuu siitä, että muka kannatettaisiin ikäviä asioita. Jos annetaan treeniohjeita, se tarkoittaisi, että kannustetaan jättämään valmennukset väliin. Muistutetaan kyllä, että käytä kypärää ja ehkä haastatellaan jotakuta, joka loukkaantui kypärättä ratsastaessaan, mutta vähän moralisoivasti. Että ei olisi pitänyt ratsastaa niin tai näin ja nyt kovasti kaduttaa. Olipa tyhmä tyyppi. Oppikaa, ihmiset, oppikaa.
Blogit eivät tietysti ole hevoslehtien rinnalla kuin naurettavaa amatöörien höpinää. Ja kauemmaksi ne koko ajan kulkeutuvat toisistaan. Kuitenkin hevoslehtiä yhdistetään samaan aikaan kun blogien määrä lisääntyy koko ajan.
On se jännä. Ei se varmaan kuitenkaan mitään merkitse?
 |
| Kun kirjeeni julkaistiin Horse&Riderissa, sain kiitokseksi 200 punnan nahkasaappaat. Kilpailuja ja arvontoja lehti on joka kerta pullollaan. Suomessa arvontoja järjestävät lähinnä blogit. |