Sunnuntaina Espoossa satoi pyrytti lunta. Asumme sellaisessa paikassa, että meiltä on parin korttelin matka lähimmälle bussipysäkille. Se on alueen viimeinen pysäkki, joten sen taakse jäävät korttelit aurataan sitten kun jaksetaan. Se on melko lailla syvältä. Kun sellaisena päivänä lähtee lenkille, joutuu tarpomaan hangessa.
En yleensä lenkkeile ja ratsasta samana päivänä. Sitä paitsi lumessa juokseminen on ihan pirun raskasta. Minun tuurillani ajoitin sunnuntailenkkini siten, että aurausauto kolisteli minua vastaan ja lumipyrykin loppui vasta kotiportilla. 6,5 km taittui lähes 15 minuuttia hitaammin kuin normaalisti.
Kun sitten illalla lähdin estetunnille, olin jo pukeutuessani rättivasynyt. Olen ratsastanut niin monenlaisessa fyysisessä tilassa, että tavallaan aavistelin jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Nimittäin normaaliakin paskempaa ratsastusta. Että jossain vaiheessa kroppa vain tilttaa.
On olemassa muutamia syy-seuraussuhteita, jotka ratsastuksessa näkyvät selvästi. Kun olosuhteiden pakosta joutuu ratsastamaan ei-optimaalisissa sielun tai ruumiin voimissa, kiukuttaa pakottaa selittelyn jälkeen itsensä toteamaan, että paska ratsastus on kuitenkin aina pelkkää selittelyä. Vaikka selitys olisi miten hyvä. Tunnetko nämä?
Et ole syönyt
Et muista rataa etkä ymmärrä annettuja tehtäviä.
Olet fyysisesti poikki
Pää ehkä toimii, mutta jos olet huonossa kunnossa tai maitohapoilla itse, et jaksa ratsastaa, vaan lähinnä matkustat hevosella.
Olet nukkunut kaksi tuntia
Toivottavasti ei tarvitse muuta kuin matkustaa hevosella, eli voit mennä maastoon. Olo on kuin ratsastaisit humalassa, mitä toivottavasti et ole.
Olet synnyttänyt hiljattain
Olethan muistanut käydä varavarapissalla?
Työt/elämä stressaavat
Et halua vastaanottaa kritiikkiä ratsastuksestasi. Kaikki haluavat vain kiusata sinua ohjeillaan eikä kukaan ymmärrä sinua ja tavoitteitasi.
Sinulla on krapula
Fiilis voi olla rento ja peloton, mutta muuten tässä tilassa yhdistyy yleensä kaikki yllämainitut.
*********************
Selityksistä lisää voi lukea Petra Palomäen blogista
http://petrapalomaki.blogspot.fi/2016/01/ratsastajan-kehon-parantaminen.html
En yleensä lenkkeile ja ratsasta samana päivänä. Sitä paitsi lumessa juokseminen on ihan pirun raskasta. Minun tuurillani ajoitin sunnuntailenkkini siten, että aurausauto kolisteli minua vastaan ja lumipyrykin loppui vasta kotiportilla. 6,5 km taittui lähes 15 minuuttia hitaammin kuin normaalisti.
 |
| (c) Zelda Rantala |
On olemassa muutamia syy-seuraussuhteita, jotka ratsastuksessa näkyvät selvästi. Kun olosuhteiden pakosta joutuu ratsastamaan ei-optimaalisissa sielun tai ruumiin voimissa, kiukuttaa pakottaa selittelyn jälkeen itsensä toteamaan, että paska ratsastus on kuitenkin aina pelkkää selittelyä. Vaikka selitys olisi miten hyvä. Tunnetko nämä?
Et ole syönyt
Et muista rataa etkä ymmärrä annettuja tehtäviä.
Olet fyysisesti poikki
Pää ehkä toimii, mutta jos olet huonossa kunnossa tai maitohapoilla itse, et jaksa ratsastaa, vaan lähinnä matkustat hevosella.
Olet nukkunut kaksi tuntia
Toivottavasti ei tarvitse muuta kuin matkustaa hevosella, eli voit mennä maastoon. Olo on kuin ratsastaisit humalassa, mitä toivottavasti et ole.
Olet synnyttänyt hiljattain
Olethan muistanut käydä varavarapissalla?
Työt/elämä stressaavat
Et halua vastaanottaa kritiikkiä ratsastuksestasi. Kaikki haluavat vain kiusata sinua ohjeillaan eikä kukaan ymmärrä sinua ja tavoitteitasi.
Sinulla on krapula
Fiilis voi olla rento ja peloton, mutta muuten tässä tilassa yhdistyy yleensä kaikki yllämainitut.
*********************
Selityksistä lisää voi lukea Petra Palomäen blogista
http://petrapalomaki.blogspot.fi/2016/01/ratsastajan-kehon-parantaminen.html