Päivitin alkuviikosta Facebookin alla olevan mukaisesti:
Komiikkaa päivityksen toi omalta osaltaan se, että Facebook muutti B) -yhdistelmän kännykän näkymässä iloiseksi hymiöksi. Facebook-ystäväni olivat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että B on paras vaihtoehto. "Kaikki muu on laastaria - hevonen on todellinen lääke", kommentoitiin. Kaupattiinpa minulle hevostakin ja löydettiin myynti-ilmoituksia.
Huumorilla on aina toinenkin puoli. Työterveyshuollon ja Kelan avustuksella saisin varmasti vähennyksiä pitkäkestoisestakin terapiasta (oli sen tarve ja syy mikä tahansa), mutta työhyvinvointia hevonen todennäköisesti lisäisi eniten. Hevosväellähän on aina tapana mainostaa, että hevosten kanssa toimiminen on parasta terapiaa. Että ei sitten tarvita muuta. Niin on hyvä tallilla olla. Vai onko?
Minusta se on vähän yliarvostettu lause. Ainakin minä olen tavannut hevosihmisiä, jotka olisivat oikeasti terapian tarpeessa. Ihan sellainen perustavanlaatuinen omien reaktioiden säätely toisten ihmisten seurassa on joillain ihan hakusessa. Sanotaan mitä sattuu ja kuvitellaan, että harrastuspaikalle voidaan oman työpäivän jälkeen tulla kaatamaan omista murheista johtuva huono tuuli toisten niskaan. Oma ryhmänsä on ne, jotka kiukuttelevat vielä sille hevosellekin, koska omassa päässä mättää. "Vian ei tarvitse olla suuri, kunhan se on päässä."
Mutta jos hevonen oikeasti parantaa ja pelastaa mielenterveyden, se pistää miettimään, kuinka hulluja monet oikeasti olisivat, jos heillä ei olisi hevosharrastusta. Se on itse asiassa hyvinkin pelottava ajatus.
Komiikkaa päivityksen toi omalta osaltaan se, että Facebook muutti B) -yhdistelmän kännykän näkymässä iloiseksi hymiöksi. Facebook-ystäväni olivat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että B on paras vaihtoehto. "Kaikki muu on laastaria - hevonen on todellinen lääke", kommentoitiin. Kaupattiinpa minulle hevostakin ja löydettiin myynti-ilmoituksia.
Huumorilla on aina toinenkin puoli. Työterveyshuollon ja Kelan avustuksella saisin varmasti vähennyksiä pitkäkestoisestakin terapiasta (oli sen tarve ja syy mikä tahansa), mutta työhyvinvointia hevonen todennäköisesti lisäisi eniten. Hevosväellähän on aina tapana mainostaa, että hevosten kanssa toimiminen on parasta terapiaa. Että ei sitten tarvita muuta. Niin on hyvä tallilla olla. Vai onko?
Minusta se on vähän yliarvostettu lause. Ainakin minä olen tavannut hevosihmisiä, jotka olisivat oikeasti terapian tarpeessa. Ihan sellainen perustavanlaatuinen omien reaktioiden säätely toisten ihmisten seurassa on joillain ihan hakusessa. Sanotaan mitä sattuu ja kuvitellaan, että harrastuspaikalle voidaan oman työpäivän jälkeen tulla kaatamaan omista murheista johtuva huono tuuli toisten niskaan. Oma ryhmänsä on ne, jotka kiukuttelevat vielä sille hevosellekin, koska omassa päässä mättää. "Vian ei tarvitse olla suuri, kunhan se on päässä."
Mutta jos hevonen oikeasti parantaa ja pelastaa mielenterveyden, se pistää miettimään, kuinka hulluja monet oikeasti olisivat, jos heillä ei olisi hevosharrastusta. Se on itse asiassa hyvinkin pelottava ajatus.