Maastoon rentoutumaan - vai panikoimaan?

Pikäaikainen valmentajani sanoi, että kouluratsastusta tarvitaan, jotta hevosia opittaisiin hallitsemaan niin, että niiden kanssa voidaan mennä maastoon. Se on fiksusti sanottu. Jos hevosta ei hallitse kentällä, ei sitä hallitse maastossakaan. Silti voi olla, että hevosta on vaikea hallita siellä maastossa. "Kuuntelethan sinäkin metsässä joka rasahdusta ja aistisi ovat auki", sanoi toinen valmentaja. "Harva hevonen on maastossa hullu. Se on innoissaan, jos se pääsee sinne vain harvoin."

Karin kanssa maneesissa.

Tätien puskakuljettimille kuulee usein naurettavan. Tädit kuitenkin vievät niitä hevosiaan maastoon. En tietysti osaa sanoa, miten he hevosiaan siellä maastossa liikuttavat. Jokainen tekee tyylillään ja kävely tekee hevoselle todella hyvää. Silti mikään ei varmaan ole niin inhottavaa, kuin se kuuluisa hallinnan tunteen menettäminen. Jos hevonen lähtee käsistä eikä pysähdy, vain kuolemanpelotonta teiniä naurattaa.

Käyn nykyisin harvakseltaan ratsastamassa Karia. Vaikka hirveästi tekisi mieli maastoilla, en tunne  itseäni kauhean varmaksi maastoilijaksi sen kanssa etenkin nyt, kun olen satunnaisratsastaja. Viime kesänä maastoilimme tosi paljon, lähinnä kävellen, ja Kari posotti tyytyväisenä menemään eteenpäin. Se on siitä hassu hevonen, että se kävelee maastoon useimmiten tosi mielellään. Sen askel hidastuu vasta, kun pitää kääntyä kotiin. Sellaisia hevosia ei kasva puissa! Kaiken lisäksi Kari kuitenkin osaa myös temppuilun, eli yhtäkkisen jumittamisen ja kääntymisen kotiinpäin. Jos maastoilu yhtään jännittää, ei takuulla ole kiva tunne, jos hevonen yhtenä päivänä lähtee puolijuoksua pusikkoon ja toisena yrittää kääntyä joka hiton mutkassa. Totta kai siinä tulee mieleen, miten kovaa se joku kerta vielä tuo kotiinpäin!

"En meekkään tonne!"

Aina sanotaan, että maastoon on turvallista mennä porukalla. Jos jotain ikävää tapahtuu, toiset ovat auttamassa. Oli sitten kyse uudesta ratsusta tai vanhasta ystävästä, jonka kanssa on ollut huonoja kokemuksia maastoilusta, maastoilu ja erityisesti maastossa laukkaaminen voi muodostua peikoksi, jota mieluummin alkaa vältellä. Asiaa ei usein laisinkaan helpota se, että porukalla laukatessa mennään yleensä paljon lujempaa kuin yksin. Hevonen menee mielellään aina yhtä lujaa kuin muutkin. Toisen tahdissa pysyminen voi olla paljon lujempaa, mihin ratsastaja on tottunut laukatessaan hevosella kentällä.

Luottamus ei synny eikä palaudu hetkessä. Uusimmassa Horse&Rider -lehdessä (maaliskuu 2016) oli hyvä artikkeli aiheesta, miten kasvattaa omaa itseluottamusta maastoiluun. Allaoleva kirjoitus pohjautuu tuohon tekstiin.

Valmistautuminen 

Pyydä seuraksesi kaveri, johon luotat, ja jonka tiedät hallitsevan oman hevosensa. Sinun hevosesi tuskin lähtee heidän luotaan kovinkaan kauas.

Siirtymisten treenaaminen ei ole vain sitä, että hevoselta saadaan takaosa alle. Mitä tarkemmin hevonen kuuntelee sinua maneesissa, sitä todennäköisempää on, että jarrut löytyvät myös maastossa.
Tarvittaessa juoksuta hevosta hetki ennen maastoon lähtöä. Saat suurimman (itseäsi hermostuttavan) energian pois.

Jos on mahdollista treenata pellolla lähellä kotia, tee niin. Ratsasta siellä mahdollisimman usein ja mahdollisimman normaalisti. Laukkaa ympyrällä, kunnes hevonen on rauhallinen ja ala pikku hiljaa laajentaa ympyrää. Saat itsevarmuutta ja hevonenkaan ei enää ajattele laukkaamista isona juttuna, kun sinä olet rento. Muista kysyä pellon omistajalta lupa!

Hevonen on laumaeläin ja haluaa muiden seuraan. Jos olet menossa yksin, älä siis lähde maailman kauneimpana päivänä. Mitä kurjempi sää on, sitä varmempaa on, ettei vastaan tule muita satunnaisia ratsastajia, joiden matkaan hevosesi haluaa rynnätä.

Tuulinen päivä voi olla riski.  Saa olla aika varma ratsu alla, jos se ei säikähdä tuulen voimasta auki levähtävää hiekoitushiekka-astiaa! Kova pakkanenkin nipistää helposti pyllystä ja saa perän lentämään.

Jos menet yksin, kerro muille, minne olet menossa ja milloin olet palaamassa. Pidä aina kännykkä mukana. Android- ja iOS-käyttöjärjestelmiin voi muuten ladata kivan Track My Hack -sovelluksen. 

Britit uskovat, että klippaaminen tekee hevosesta virkeämmän ja nopeamman. Siksi he kehottavat olemaan klippaamatta maastoreisuua edeltävänä päivänä, jos maastoilu jännittää. Kuvassa Tintin Salamapyllyklippaus kesällä 2014.

Maastossa

Älä hätiköi. Tee käynti- ja ravimaastoja. Tärkeintä on, että olet rento. Älä kuitenkaan heittäydy niin rennoksi, että olet välinpitämätön etkä enää ole itse hoksottimet auki. Mitä enemmän hevonen maastoilee, sitä rennommaksi se siellä muuttuu.

Ravaa niissä paikoissa, missä haluat laukata. Sitten joku kerta, kun on rento fiilis, nostat vain laukan.

Älä laukkaa tiellä, joka päättyy toiseen tiehen, jolla kulkee autoja. Jos et saa hevosta pysähtymään, saatat aiheuttaa todella kauhean vaaratilanteen.

Hevonen oppii  laukkapaikat. Äla laukkaa aina samassa kohdassa. Älä laukkaa kotiinpäin.

Pellolla, pienessä hangessa, ylämäkeen talvella 2010. Pellon omistajalta pitää aina pyytää lupa pellon käyttöön.

Jos mahdollista, laukkaa ylämäkeen. Ylämäessä hevonen ei yhtä todennäköisesti pukita, ja ylämäkeen laukkaaminen on sille raskaampaa. Mutta älä aina laukkaa samassa ylämäessä. Päättyvä ylämäkitie olisi hyvä, koska siellä on pakko pysähtyä.

Yritä höpöttää, kuin jos puhuisit kaverin kanssa. Hevonen saattaa ajatella, ettei ole hätää. Tämä on kuitenkin eri asia kuin hevosen rauhoittaminen äänellä tai hevoselle puhuminen. Laulaminen rentouttaa ihmisessä lihaksia, jotka pelätessä jännittyvät, sanoo moni.

Varusteet

Turvaliivi ja/tai paukkuliivi saattavat lisätä itseluottamusta. Käytä niitä, mikäli tunnet olosi rennommaksi niiden kanssa. Lyhyemmät jalustimet ovat tukevammat ja parantavat tasapainoa.

Kaularemmistä tai rintaremmistä saat tukea. Kauhukahvakaan ei ole kehno, vaikkakin siitä voi olla vaikempi saada tukeavasti kiinni.

Martingaali estää hevosta astumasta ohjien päälle, jos jostain syystä joudutte erillenne. Laita hevosen satulaan teipillä nimesi ja puhelinnumerosi. Ihan varmuuden vuoksi.

Joskus vähän erilainen kuolain saattaa tuoda tarvittavan lisäterän jarruihin.

Ja muista heijastimet. Ne antavat turvallista näkyvyyttä myös valoisalla. Äläkä lähde suin päin autojen sekaan, jos hevosesi ja sinä ette ole maastovarmoja.