- Ja pennut pois tallista, rähisi lapsuusmuistojeni kengittäjä talliin saapuessaan, jos ehti meistä yhdenkään nähdä. Ei ollut puhettakaan, että kengitystä olisi saanut seurata vierestä.
25 vuotta myöhemmin seison hevosen kavio jalkojeni välissä. Toisessa kädessä on naula ja toisessa vasara. Aion lyödä tälle hevoselle kengän jalkaan. Jumankauta!
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Hevoset & Ratsastus -lehdessä 1/2015
Teksti: Anniina Paalanen
Kuvat: Anniina Paalanen, Erica Lilja ja Alica Lilja
Vasara ja nauloja - koko rahalla!
Kengityskurssille osallistuminen tuntuu kuin pääsisi osalliseksi salatiedosta, jonka ulkopuolelle on tahtomattaan jäänyt koko elämänsä ajan. Vaikka kahden päivän alkeiskurssi tarjoaa vain pienen makupalan kengityksen maailmasta, sen jälkeen moni asia kengityksessä tuntuu ymmärrettävämmältä ja seppien ammattitaitoa arvostaa vieläkin enemmän.
Harjun oppimiskeskus Virolahden Ravijoella on yksi harvoja hevosalan oppilaitoksia, jotka järjestävät kengityksen alkeiden viikonloppukursseja. Hevostalouden lehtoreiden
Harri Ståhlbergin ja
Markku Kostiaisen tavoitteena on kahden päivän aikana opettaa 20 hengen ryhmälle kavion anatomiaa ja käytäntöä, jotta kaikki pystyisivät nyt ainakin irrottamaan hevoselta kengän, mutta myös lyömään sen uudelleen paikalleen.
- Yleisin tilanne on se, että hevosen kenkä on irtoamassa tai hevonen on astunut kengän pois jalastaan ja käänne on painautunut kavion pohjaan. Silloin kenkä pitää saada pois, Harri Ståhlberg selittää.
Kurssilaiset nyökyttelevät. Tilanne on monelle tuttu. Kengittäjää ei aina ole ollut mahdollista saada paikalle lyhyellä varoitusajalla. Moni hevosenomistaja huolehtii kengistä edelleen pelkän kaviokoukun ja hokkivääntimen kanssa, ja muu jätetään kengittäjälle. Kengityksen ensiaputaidot – kengän irrottaminen, kengän suoristaminen ja kengän paikalleen lyöminen - olisi kuitenkin hyvä olla jokaisen hevosten kanssa puuhaavan hallussa.
Säteeseen saa koskea
Ratsastuksen alkeiskurssilla kavioiden puhdistus opetellaan luonnollisesti ihan ensimmäisten asioiden joukossa. Ainakin minun ikäluokkani on piirtänyt loputtomasti kuvia kavionpohjasta ja varoittanut uusia hevosenhoitajia sanomalla, ettei sädettä saa turhaan ronklata. Tämä asia on Harjun lehtoreille tuttua. Tyypillisesti kengityskursseilla ensimmäisenä kavioihin liittyvänä asiana nousee esille vahva uskomus siitä, ettei säteeseen saa koskea.
- Miettikää, että säteen tehtävä on vaimentaa iskuja. Samalla jokainen askel edistää merkittävästi verenkieroa, Ståhlberg ja Kostianen muistuttavat.
- Ja miettikää, millaisia iskuja säde ottaa vastaan hevosen kulkiessa epätasaisessa maastossa!
Alkaa naurattaa, enkä ole ainoa. Minäkin olen lukenut hevoskirjoista, miten sädettä ei saa tökkiä.
Kuinka paljon olen oikein kuvitellut minussa ja kaviokoukussani olevan voimaa? Joku kertoo, miten häntä nuoruudessaan kiellettiin täysin koskemasta hevosen kavioihin. Kavioihin ei kuitenkaan voi kurkistaa liian usein.
- On tärkeää puhdistaa kaviot aina, kun hevonen on ollut ulkona, oli sitten kysymys ratsastuksesta, tarhaamisesta tai muusta ulkoilusta. Kengässä olevan hevosen kavioihin voi jäädä kiviä tai muuta, ja ne kyllä tekevät astumisesta kivuliasta.
Tunnen piston sydämessäni. Kuinka monta kertaa olen putsannut hevosen kaviot ainoastaan lähtiessäni ratsastamaan? Silloin kavioista on sentään tullut putsattua pois tarhassa sinne jääneet hiekat ja mudat, mutta olenko aina muistanut tarkastaa kaviot maastosta tultuani? Kerran maastolenkillä irrotin kiveä kaviosta autonavaimilla, minkä jälkeen aloin sentään kuljettaa kaviokoukkua taskussani. Silti kavionpuhdistus on talliin tultua jäänyt luvattoman monta kertaa.
En ole salatiedon äärellä, mutta nyt silmiäni avataan toden teolla. On pakko myöntää, että sekä hevosenhoitoon että kengitykseen liittyy paljon pinttyneitä tapoja, uskomuksia ja mielikuvia, joilla ei välttämättä ole todellisuuspohjaa. Vuosien amatöörikokemuksella sitä vain toimii eikä enää kyseenalaista omaa toimintaansa.
![]() |
| Kengitystä paperilla: kotkauksen avaaminen ja vääntyneen irtokengän suoristaminen |
Välineet kuntoon
Hevosen puhtaat jalat ovat myös kunnioitusta kengittäjän välineitä kohtaan. Pelkästään kengän irrotukseen ja kiinnilyömiseen tarvittavista kunnollisista välineistä saa maksaa miltei 300 euroa. Aika harva lähtisi irrottamaan omilla välineillään kenkiä kavioista, joita ei ole edes vähän pessyt ja putsannut. Kura, muta ja lika kun eivät varsinaisesti auta pitämään välineitä terävinä.
![]() |
| Yksi tekee, toinen neuvoo ja lehtori Markku Koistiainen vahtii. |
Myönnän, että vaikka olen usein mielestäni ajatellut kengittäjää, vasta hokkien ruuvaaminen oman hevosen mutaisiin jalkoihin huonoilla välineillä pimeänä marraskuun iltana huonossa valaistuksessa sai minut huolehtimaan hevosen jalkojen puhtaudesta ennen kengittäjän saapumista. Minulla ei kuitenkaan ole aina ollut mahdollisuutta olla tallilla kengittäjän saapuessa tai hakea hevosta sisään useampaa tuntia ennen kengitystä, jotta sen kaviot ehtisivät sulaa. Jäisiä kavioita on kuitenkin miltei mahdoton vuolla. Kerran kengittäjä soitti, että olen pahoillani, kengitys ei onnistu, koska hän joutui hakemaan hevosen pakkastarhasta.
Sen verran olen yrittänyt olla avuksi, että joskus olen suojannut hevoseni kengättömän kavion vauvan kertakäyttövaipalla ja ilmastointiteipillä, jotta se kestäisi vähän paremmin odotella kengittäjän saapumista. Silloin minusta tuntui, että kengittäjä oli lähinnä huvittunut yrityksestäni suojata kaviota, mutta eipä kai hän kehdannut olla kiittämättäkään. Ståhlberg ja Kostiainen eivät täysin tyrmää toimintaani.
- Mahdollisuuksien mukaan kavio kannattaa kyllä suojata, jos hevonen on vietävä jaloittelemaan ilman irronnutta kenkää. Se voi säästä kaviota melkoisesti.
Kengitysväli on yksilöllinen asia
- Kengitys on aina hevosen kavion luonnollisen rakenteen jatke eikä kengityksellä ole tarkoituksenmukaista yrittää muuttaa tätä rakennetta, Ståhlberg selittää.
- Jos kengitys ei kunnioita tätä, ongelmat siirtyvät kaviosta jonnekin muualle.
![]() |
| Lehtori Harri Ståhlberg näyttää, miten kengityksen tulee aina olla hevosen kavion luonnollisen rakenteen jatke. |
Tuntuu loogiselta. Erityiskengityksille on kyllä paikkansa, mutta varsinaiset rakennekorjaukset voidaan tehdä vain pikku varsojen jalkoihin. Aikuinen hevonen on mitä on.
- Kengitysväli on jokaisella hevosella yksilöllinen ja paras mittari sille on silmä. Kengitysten välillä kavion kulma ei saisi käytännössä muuttua, Kostiainen sanoo.
- Mitä enemmän hevonen liikkuu, sitä parempi on kavion verenkierto ja sitä enemmän kavio kasvaa. Tämän voi huomata erityisesti kesäisin, jolloin laiduntavat hevoset voivat kävellä useita kymmeniä kilometrejä päivässä.
Kengitysvälin aikana kavion kulma muuttuu siksi, että kavion kanta kuluu enemmän kuin kavion kärki. Tämä tekee kavioista pitkät ja suksimaiset. Se, että kengät pysyvät hevosen jaloissa tai ne eivät ole kuluneet ei tarkoita, etteikö hevosta tarvitsisi kengittää uudelleen. Pitkä kengitysväli säästää omistajan rahoja ehkä jonkun kengityksen hinnan vuodessa, mutta hevosen kannalta se ei ole hyvä asia.
- Hevosen kengitys on aina hevosen kengitystä ja se pitää hoitaa ajallaan. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, onko hevonen ratsu vai ravuri, vähäisessä työssä vai raskaassa työssä.
Kengitystyön ytimessä
Mitä hevosenomistajan sitten täytyy tietää, kun hän aikoo lyödä irronneen kengän takaisin? On välineitä, joilla kotkaukset avataan, kenkä irrotetaan ja kavio ja kenkä putsataan. Sitten pitää tietää, minkä kokoisia nauloja käytetään ja kummin päin ne lyödään kavioon.
- Muistakaa, että se 600kg kyllä ilmoittaa aika nopeasti, jos naula menee väärin, opettajat varoittavat pilke silmäkulmassa oppilaiden tutustuessa naulojen muotoihin.
Naulat lyödään kiinni, käännetään ja katkaistaan. Katkaistun naulan alle raspataan raspilla pieni kohta, johon naula kotkaamalla kiinnitetään. Siinä se. Helppoa! Ei minkäänlaista salatiedettä! Paitsi että kun vastassa on varsinainen opetusmestarihevonen, se tietää, milloin kengitysoppilas epäröi. Ja pienellä heilautuksella siirtää jalan oppilaan sylistä itselleen. On vaikeaa olla nopea, kun ei ole kokemusta, todetaan useammankin hevosen jalkojen juuresta. Ja kuumakin tulee. Kengitysasennossa operoinnin tuntee pakaroissaan ja reisissään: kuin olisi ratsastanut kenttäistunnassa tuntitolkulla! Kuinka monta hevosta kengittäjä oikein jaksaa painaa päivässä?
- Sehän riippuu aina hevosista, ammattilaiset vastaavat.
- Jotkut hevoset eivät ole niin mukavia kengittää kuin omistajat uskovat tai kengittäjälle kertovat. Silloin aikaa menee enemmän ja aikatauluissa on vaikea pysyä.
No niin. Siinä taitaa olla syy siihen, että ”kengittäjät eivät koskaan tule ajallaan”, mitä niin monien kuulee valittavan. Kengittäjän työtä helpottaisi, jos omistajat pyrkisivät kouluttamaan hevosiaan kengitystilanteeseen ennen kengittäjän saapumista tai ainakin kertoisivat, millaisesta yksilöstä on kyse. Silloin kengittäjä saisi keskittyä itse kengitystyöhön hevoskoulutuksen sijaan. Tai osaisi edes varata aikaa riittävästi.
- Hevosen totuttaminen ei vaadi omistajalta isoja asioita: nostellaan jalkoja ja pidetään niitä ylhäällä päivä päivältä pikkaisen kauemmin.
Kotiläksyjen pariin
Päivä kengityskurssin jälkeen operoin kengänirrotuksen kanssa kotioloissa. En saa naulasta otetta ja kaipaan puhtaita ja putsattuja kavioita, joita en kehtaa valvovan silmän alla ryhtyä puunaamaan. Lopulta kokenut kengittäjä irrottaa kengän vauhdikkaasti ja minä saan todeta, että ammattilaisilla on ammattilaisten konstit.
Kurssille osallistunut Mira Kyynäräinen sen sijaan pääsi treenaamaan oppeja kotioloissa heti pari päivää kurssin jälkeen.
- Vasen takakenkä oli ulkoreunasta irti ja sisäreunasta taas kaikki naulat olivat kiinni, Mira kertoi.
- Kengän irrottaminen ja takaisinlyöminen onnistui hyvin, vaikka kavio oli kasvanut melkoisesti ja parit lohkeamatkin löytyi. Tässä oli iso ero juuri opittuun, sillä kaikki kurssin hevoset olivat enemmän tai vähemmän juuri kengitettyjä ja kaviot juuri vuoltuja. Nyt en saanut lyötyä kenkää vanhoihin reikiin, sillä lohkeamat ja kasvanut kavio estivät sen, Mira pohti.
Tilanne oli siis juuri niin autenttinen, kuin se yleensä on.
- Soitin tietenkin myös omalle kengittäjälle. Kun kerroin nakutelleeni kengän takaisin, kengittäjäni kuulosti tyytyväiseltä ja kehotti minua vielä harjoituksen vuoksi ottamaan kaikki kengät irti ennen kun hän saapuu loppuviikosta paikalle... ihan kuulemma treenin vuoksi!
Kurssin päätteeksi kurssilaisille jaettiin kurssitodistukset. Niissä kerrotaan, että kurssin tavoitteena on ”tutustua kavion rakenteeseen, kavion perushoitoon ja kengityksen perusteisiin”. Tavoitteen voidaan katsoa toteutuneen sillä kengitys tuntuu piirun verran enemmän tavallisten kuolevaisten hommalta. Silti kukaan ei ole seppä sen paremmin syntyessään kuin yhden viikonloppukurssin jälkeen. Itsevarmuutta kuitenkin lisää tieto siitä, että uskaltaisi tarvittaessa tarttua toimeen. Tai ainakin osallistua kurssille vuoden päästä uudelleen.
Hevosenomistajan muistilista
- Totuta hevonen seisomaan paikallaan.
- Ole totuudenmukainen hevosesi kengityskäyttäytymisestä.
- Huolehdi hevonen talvella sisään hyvissä ajoin ennen kengittäjän tuloa, jotta kaviot ehtivät sulaa.
- Hyvä valaistus helpottaa kengittäjän työtä.
- Muista, että kohtuuton kura ja lika hevosen jaloissa tylsistyttävät kengittäjän työvälineitä.
- Jos et saa irtokenkää itse paikalleen, pyri suojaamaan paljasta kaviota ylimääräisiltä lohkeamisilta ennen kengittäjän tuloa.
Kengän irrottamiseen ja takaisinlyömiseen tarvitaan seuraavat välineet, järjestyksessä vasemmalta oikealle: 1. kotkauksen avausrauta, 2. nahkanuija, 3. irrotuspihdit, 4. vasara, 5. nauloja, 6. katkaisupihdit, 7. raspi ja 8. kotkauspihdit. Yllä 9. teräsharja kavionpohjan ja kengän puhdistusta varten. Hyvälaatuisen välineistön hinnaksi tulee noin 300 euroa.
